lauantai 31. joulukuuta 2016

Joulusauna ja talvella mereen


Kävin herättelemässä joulumieltä Villa Vuosannan naisten joulusaunassa. Yllättävän paljon saunojia oli jouluviikon keskiviikkona, mutta hienosti mahduimme rantasaunalle ja Pikku villaan. Kaverin kanssa pähkäilimme hetken, kumpaan menemme, kun jotain oli valittava. Rantasauna voitti, koska grillikota ja etäinen ajatus joulukuisesta merestä houkuttelivat.

Muutama lämpöaste ja pimeä ja märkä joulukuinen ilta. Vesilammikoita oli joka paikassa ja taskulamppu oli arvokas kapine. Vuosannassa tunnelmaa oli loihdittu ulkotulilla ja lyhdyillä. Viisaasti osa ulkotulista oli viritetty pahimpien rapakoiden kohdalle, jotta kulkijat näkivät kiertää ne.

Meri oli lähes sula, sillä vain rannan tuntumassa oli jääriitettä. Vastakkaisen rannan valot heijastuivat mustan meren takaa ja toivat palasen erikoista fiilistä. Ensivilkaisulla ei ollut tajuta, että välissä on meri ja valotäplät tulevat vastarannalta.

Saunan puulämmitteinen kiuas antoi hyvät löylyt ja terassin lämmin allas houkutteli. Uikkarit päälle, pyyhe ympärille ja terassille kurkistamaan pimeää joulukuista iltaa. Paljaiden varpaiden alla terassi tuntui viileältä, vaan kohta pääsisi lämpimään altaaseen.

Portaita astellessa pohdin ääneen, uskaltaako vai eikö uskaltaa. Olin jonain heikkona hetkenä luvannut kokeilevani talviuintia ennen 50-vuotispäivää. Ei kiirettä - siihen on lähes 5,5 vuotta. Houkuttelisi, vaan ehkä tai ehkä ei. Jos kuitenkin... Uskaltaisinkohan?

Näitä pohdiskelin ääneen ja takana kävellyt nainen tarrasi ajatuksiini. Muitta mutkitta hän ehdotti, että lähtee kanssani mereen, koska aikoo mennä itsekin. Sadasosasekunnin pohdinnan jälkeen tajusin tarttuvani tilaisuuteen ja lähteväni rohkeasti katsomaan. Ajattelu oli parasta lopettaa, heittää pyyhe kaverille ja tepastella viimeisten portaiden kautta rantaan vieville pitkospuille.

Rannassa pientä jääriitettä ja vähän roskaa. Pohjassa kiviä, jotka muistin heinäkuiselta saunareissulta. Varovasti askel askeleelta syvemmälle. Vettä reisiin asti - jokohan olisi sopivan syvää. Hengitys ja kyykkyyn. Mä tein sen! Hengitys tahtoi salpautua ylös noustessa, mutta mä tein sen. Olin kastautunut joulukuisessa meressä.

Tovi ja toinenkin terassin lämpimässä altaassa poreiden kera. Pientä ryhmäpainetta taisi olla nähtävissä, kun altaan viidestä naisesta kaksi oli käynyt meressä. Kyllähän loput kolmekin sinne menivät. Kiljahduksista päätellen vesi oli kylmää, mutta voittajafiiliksellä naiset palasivat.

Koska olin käynyt kerran, ajatus toisesta kerrasta ei ollut mahdoton. Ennen paluuta saunaan pistäydyin kastautumassa uudelleen. Jälleen kahlaus veteen ja sopivan syvällä kyykkyyn. Hieman paleli, mutta altaan lämmin vesi auttoi.

Virkistävää ja mukavaa, joten tuskin jää ainoaksi kerraksi. Jos joskus jossain on mahdollisuus, käyn uudelleen. Eihän sitä tiedä, vaikka vielä ennen ensi kesää. Mitään en lupaa, mutta tartun mahdollisuuteen, kun sellainen eteen annetaan.

Saunan jälkeen makkarapaketin kanssa grillikotaan. Vuosannan grilli on loistava. Grillimakkara ja alkoholiton olut maistuivat ja hiillos lämmitti. Yhdet savupöllähdyksetkin grilli heitti kodassa istuvien päälle.

Vuosannan saunavuorot jatkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti. Varmasti menen uudelleen. Käy sinäkin kokeilemassa tai lähde kaveriksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti