keskiviikko 10. elokuuta 2016

Jalat tukossa ja hiven jännitystä ilmassa


Maanantaina kävin Tanjan kanssa viimeisen kevyen lenkin ennen lauantain Helsinki Street runia. Välillä puskettiin vastatuuleen ja tuntui kuin olisi seinää päin juossut. Ilmassa lenteli hiekanjyviä ja puut taipuivat. Ennen lähtöä epäilin, mihin tuuli lennättää. Onneksi Maija Poppasen matkailutyyliä ei tarvinnut testata.

Tapaninvainion uimarannalla oli lapsia rantaleikeissä ja yksi pieni ihminen kahlasi vedessä. Sillalla Tanjan äitivaisto iski ja jäimme jututtamaan lasta, joka suunnitteli hyppäävänsä jokeen sillan kaiteelta. Ei viisain ratkaisu, sillä koskaan ei tiedä, mitä rojua joenpohjassa on. Houkuttelevaa, vaan hyppäämisen voisi jättää hyppypaikoille.

Alusta asti jalat olivat tosi tukkoiset ja painavat. Vauhtia en saanut lisää, vaikka miten yritin. Jalat eivät vain suostuneet menemään yhtään kovempaa. Tuntui, että tällä tyylillä taaplaan lauantaina maaliin viimeisten maratoonareiden kanssa iltaysiltä. Ehkä sillä saisin nimiini noin 17,2 kilsan matkan hitausennätyksen.

Viikon ohjelmassa olisi ollut kaksi puolen tunnin lenkkiä, mutta ajankäyttöongelman ja opasongelman vuoksi yhdistin ne yhdeksi tunnin lenkiksi. Kerrankin olin tarkka tyttö, koska stoppasin kotiovelle vain 23 sekuntia yli tunti tuulen armoille lähtemisestä. Ideaalia olisi ollut käydä tänään tai huomenna lyhyt ja vähän rivakampi lenkki, jossa olisi nähnyt, onko jalkojen yhteistyöhalukkuus lisääntynyt vai taantunut entisestään.

Jalat ovat yhä omituiset ja jäykät. Eilen kävin hierottamassa hartiat ja niskan, mikä tuntui auttavan vähän. Hieroja sanoi, että syystä tai toisesta ihmisillä on ollut viime aikoina paljon niska- tai selkäjumeja. Selityksiä on varmasti monia, mutta yhdeksi hän veikkasi ilmaa ja vetoa.

Etenkin niska oli jumissa. Se tuntui vertyvän ja ainakin tänään tuntuu paremmalta. Kummasti niskaa käsitellessä heijasteita kulki kantapäähän ja nilkkaan asti. Ei ole ensimmäinen kerta, joten on kai uskottava, että ihminen on yksi paketti, jonka osat vaikuttavat merkillisillä tavoilla toisiinsa. Samainen hieroja vertasi joskus ihmistä tuoremakkaraan. Ehkä olen sitten epäkunnossa oleva tuoremakkara, koska heijasteet kulkevat kropassa kummallisia teitä.

Lauantain sääennuste näyttää tylsältä. Vesisateessa on kiva juosta, mutta kaatosateessa ehtii tulla kylmä ennen lähtöä. Optimistisesti ajattelen, että ennuste ehtii muuttua monta kertaa ennen lauantai-iltapäivää. Hellettä en kaipaa, mutta voisihan pisaroita tulla hieman vähemmän kuin nyt on ennustettu. Onneksi jemmassa on pari kappaletta söpöjä sinisiä RAY-tukee -sadeviittoja, joihin mahtuisin puolitoistakertaa. Sellainen liuhuhelma saattaa olla tarpeen ennen lähtöä.

On aika penkoa esiin Dexalin mustaherukkatankkausjuoma ja vichypullo. Pari päivää juon tavallista enemmän ja teen jääkaappiin tankkausjuomaa valmiiksi. Helppoa, koska kolmen työssäolopäivän jälkeen pakenen kipin kapin takaisin lomalle pitkäksi viikonlopuksi. Pehmeä lasku on ollut tapani vuosikaudet enkä tiedä, osaisinko palata kesälomalta muulla tavoin. Kolme tehokasta työpäivää antaa tuntuman työarkeen ja näkymän siitä, mitä kaikkea syksy on tuomassa mukanaan.

Sipseja ja jätskiä ostin eilisellä kauppareissulla. Perjantaina saan popsia sipsejä sen mikä maistuu ja iltapalalla voi täyttää kulhon isommalla jätskiannoksella. Kuinka loistava syy syödä jätskiä taatusti riittävästi! Enää on arvottava, maistuuko paremmalle lakritsi vai vadelma-valkosuklaa. Ehkä joudun testaamaan etukäteen... Myönnän, on laatikossa Ässämiksejäkin.

Jalkoja koetan elvyttää rullailemalla ja venyttelemällä. Tänään kävin ihmisrääkkäysjumpassa eli trigger pointissa. Tuskanhiki tuli pelkästä ajatuksesta, että kohta olisi aika käydä läpi kasa kropan triggerpisteitä. Etenkin reiden ulkosyrjä, pohje ja jalkapohja olivat herttaisia.

Jonkin joogankin voisin tehdä, sillä ainakin SATSin online-trainingin yin yoga on suoraan jaloille lonkkia unohtamatta. Online-trainingissa on muutama muukin yoga-tunti, vaan niiden kanssa en pärjää. Ohjaajan sanalliset ohjeet ovat liian ympäripyöreitä ja videokuvaa en näe. Lisäksi muutama tunti on englanniksi, joka tekee hommasta astetta hankalampaa. Tuon jalkoihin painottuvan yin yogan lisäksi siellä taitaa olla yksi suomenkielinen easy yoga, jonka termit ovat suunnilleen tuttuja.

Vapaapäivät antavat tilaisuuden levätä ja lukea. Korkkaritkin voi jättää kaappiin.

Jos on konsteja, joilla tukkoisuutta voisi häivyttää, ne ovat tervetulleita. Ellei onnistu, sitten teen sen hitausennätyksen, koska maaliinhan aikarajan puitteissa ehdin vaikka löntystelemällä.

Kuvassa voittajafiilis vuoden 2015 Street runin maalista olympiastadionilta. Tuskainen taival ja helteinen matka veivät voimat. Keskeyttää uhkasin Baanalla ehkä kolmisen kilometriä maalista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti