lauantai 12. toukokuuta 2018

Olipas helteistä


Eihän tuleva kesä vain ole toistamassa viime kesän metkujaan? Kaveripiiri huomautteli, ettei kannattanut katsoa sääennusteita, vaan kysyä multa, mikä on treenisuunnitelma. Aivan sama, mitä säätieteilijät sanoivat, sillä helle, trooppinen kosteus ja kaikki kesän lämmön temput olivat taattuja, kun punatukkainen tyttö aikoi juosta reippaan tai vetoja.

Helatorstai antoi viitteitä tulevasta. Tunnin reipas ei kulkenut, vaikka aamupäivästä ei ollut edes kovin kuuma. Osa vastatuuleen ja jotenkin hurjan tahmeaa koko meno.

Ja sitten tuli lauantai... Lähtiessä katsoin mittarin näyttävän lähes +21. Suvi sanoi auton mittarin näyttäneen +23. Hieman tuulta ja aurinko pilvettömältä taivaalta. Ja mullahan oli aikomuksena - 4 X 4 min 3 min palautuksilla.

Päätös verkkailla pitkään tuntui mukavalta. Juostiin jokivartta, väisteltiin koiria, pysähdyttiin juomaan Tapaninvainion uimarannan sillalle ja kaarrettiin matonpesupaikan luota liikenneympyrälle. Matonpesupaikalla ihana kesän ja mäntysuovan tuoksu. Paljon mattoja kuivumassa ja ainakin yksi uusi pesijä kaarsi juuri autolla pesupaikkaa kohti.

Vielä vesihörppy Pukinmäenkaaren jalkakäytävällä ja kohtaloa uhmaten menoksi. Sanoin Suville, ettei mun saa antaa keulia liikaa, sillä nyt on kuuma ja minuutit voivat olla pirun pitkiä. Eka vastatuuleen ja tokihan mun piti kokeilla jalkojen vientiä. Hidasteltiin ja koetin rauhoitella menohalujani. Neljä minuuttia hävisi tosi äkkiä ja vauhti oli hyppinyt 7:10-7:25 välissä.

Toka tuntui kaikkein tahmeimmalta. Pientä ylämäkeä ja jotenkin se otti voimille. No, oli mulla ollut vauhtiakin, sillä hieman alta seiskaa oltiin menty.

Juomatauko, jotta nestehukka ei iske. Siitä mulla oli kokemusta viikon takaa, kun en hoksannut lenkin jälkeen juoda, vaan aloin siivota parveketta. Ei tänään sitä oloa.

Kolmas taas kevyeen vastatuuleen kohti Oulunkylän liittymää. Mäkkärin luona lapsiperheitä minigolfaamassa. Ihanaa, kun lasten kanssa tehdään tuollaisia juttuja eikä vain ruudun tuijottamista. Siitä on jo kauan, kun oma poikani pelasi minigolfia samassa paikassa. Silloin toinen hyvä kesäulkoilupaikka oli Green star, jossa oli myös minigolf.

Höpöttelyä viime viikonlopun Bodomin polkujuoksusta. Halusin kuulla, oliko metsässä kovin märkää. Olihan siellä ollut. Pohdiskelua viljelypalstoista ja siirtolapuutarhamökeistä. Kivoja juu, mutta ei mua varten. Nuoruudessa on perunamaat ja porkkanapenkit tulleet tarpeeksi tutuiksi.

Askel nousi kevyesti. Oikeastaan pelottavan kevyesti. Hengästytti, mutta ei tuntunut yhtään ylivoimaiselta. Neljä minuuttia on vain 240 sekuntia, joten eihän se ole lähes mitään. Kolmonen kai mentiin alta seiskaa, koska mulle höpistiin jotain 6:30 vauhdista ainakin jossain kohdassa. Niin, miten sen mun keulimishalun kanssa olikaan? Kysyn vaan.

Vika veto edessä. Se mennään sitten kunnolla. Pyysin Suvia sanomaan aina tasaminuutin, jotta osaan arvioida vauhtia ja jaksamista. Koetin lisätä vauhtia jokaisen minuutin jälkeen. Taisin jopa jotenkin onnistua. Vikan minuutin aikana koetin hengitellä mahdollisimman syvään. Raskasta, mutta ei ylivoimaista - ihme, ettei vieläkään sitä ei ikinä enää -fiilistä.

Vikojen kymmenien sekuntien aikana koetin vielä kiristää, mutta aika lailla vauhdit oli syöty. Kyllä siitä tuli loppua kohti kiihtyvä, joten tavoite täytetty. Lopussa vauhti oli kuulema jotain 5:30. Tuossa lämmössä ja oudon helpolla.

On uskottava, että talven aikana tehty työ on tuonut jotain. Samaa jalkakäytävää ollaan taaplattu pakkasessa, vesisateessa ja vastatuulessa. Tänään auringossa kesähepenissä. Mieli oli kevyt ja askel peesasi sitä.

Ja jos sää toistaa metkujaan, seuraava helle on sitten ensi viikon keskiviikkona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti