Kirjoittelin toissa viikolla ostaneeni Suunto ambit3 Run HR:n. Olen testaillut ja pyöritellyt mittaria eestaas. Avustajan kanssa saimme alkuasetukset laitettua ja ominaisuuksia tutkittua. Tuossa kohdassa näytti vielä hyvältä. Veikkasin, että voisin jopa oppia ulkoa muutamat säädöt, joita voisin koettaa tehdä omin päin. Lopputuloksesta en menisi takuuseen, koska en näe, mitä mittarin näytöllä tapahtuu. Olisin kuitenkin yrittänyt.
Asetusten laittamisen jälkeen asensin koneelle Suunnon sivuilta ohjelman, jolla voisin katsella dataa ja muokkailla asetuksia. Alkuun tämäkin näytti hyvältä. Hirvitti, mahtaako ohjelma toimia ruudunlukuohjelman kanssa. Peli olisi selvä, jos se ei toimisi.
Mikä on ruudunlukuohjelma?
Ruudunlukuohjelma tulkitsee tietokoneen näytöllä olevan tekstin ja välittää sen edelleen puhesyntetisaattorille ja/tai pistenäytölle. Puhesyntetisaattori taas muuttaa tietokoneen näytöllä olevan tekstin puheeksi. Pistenäyttö on tietokoneeseen liitettävä lisälaite, jonka näyttöriviltä voi lukea pistekirjoituksena tietokoneen kuvaruudun sisältöä. Kuviin ja muihin graafisiin esityksiin nämä apuvälineet eivät taivu. Ne ovat kuitenkin korvaamattomia, sillä ilman apuvälineitä en voisi käyttää konetta.
Mitäs nyt tapahtuu?
Ensin en edes tajunnut, mitä tapahtui. Puhesyntetisaattori jutteli edelleen ja kaikki näytti olevan ok. Jotain oli kuitenkin pielessä. Pistenäyttö oli lakannut toimimasta. Suunnon sivuilta lataamani ohjelma oli tappanut pistenäytön!
Käynnistin ruudunlukuohjelman uudelleen. Käynnistin koneen uudelleen. Ei niin ei! Pistenäyttö oli kuollut ja pysyi kuolleena. Koska en ollut tehnyt koneelle muita muutoksia, syyllisen löytäminen oli helppo homma. Sormi osoitti Suunnon mittarin tarvitsemaan ohjelmaan.
Ei auttanut kuin mennä ohjauspaneelin kautta poistamaan äsken asentamani ohjelma. Koneen uudelleenkäynnistys ja kas - pistenäyttö oli herännyt henkiin. Onneksi!
Kun on tehtävä valinta Suunnon mittarin ja pistenäytön välillä, ei tarvitse edes miettiä. On aivan selvää, että Suunto jää tässä skabassa toiseksi. Pistenäyttö on monta monta kertaa tärkeämpi, koska siitä näen oikeinkirjoitusta, voin lukea vieraskielistä tekstiä sormilla ja tekstien muokkaaminen tai korjaaminen onnistuvat paljon rivakammin kuin pelkän puhesyntetisaattorin varassa.
Ict:hen vihkiytynyt työkaveri pohti, että pistenäyttö ja Suunnon mittari taitavat käyttää samaa virtuaalista (tai jotain) usb-porttia. Vaikka fyysinen portti on eri, yhteentörmäys on tapahtunut. Samainen työkaveri pohti, saisiko jompaa kumpaa opetettua käyttämään muuta porttia. Ehkä tai sitten ei - oma ict-osaamiseni ei tuollaiseen riitä.
Seuraavaksi kokeilin Movescountin absia, jospa homma toimisi iPhonen kanssa. Movescount asentui ja sain siitä jotain irti. Kavereiden varoituksesta tiesin sen kuluttavan tolkuttomasti puhelimen akkua. Tuli huomattua, että niin tosiaan tapahtuu.
Avustajani kanssa koetimme yhdistää Suunnon mittaria ja absia. Tuloksetta - eivät löytäneet toisiaan, vaikka nököttivät vieretysten. Yhteenkuuluvaisuutta ei tuntunut löytyvän, joten luovutimme.
Juuri nyt tuntuu, että hyödynnän Gigantin 30 päivän vaihto- ja palautusoikeuden. Minä ja Suunto emme taida sopia yhteen. Harmi, koska olisin mielelläni suosinut kotimaista. En kuitenkaan suostu tilanteeseen, jossa en saa toimimaan edes sitä vähää, jonka tiedän näiden härpäkkeiden kanssa olevan mahdollista saada toimimaan. Ellei ihmettä tapahdu, Suunto palaa Itiksen Giganttiin loppuviikosta.
Miten lie Garmin?
Seuraavana kokeilen Garminia. Tiedän, että pari sokeaa juoksijaa käyttää sitä. Tiedän, että sen nettipuoli toimii ruudunlukuohjelman kanssa. En tiedä, toimiiko se siten, että osaan sitä käyttää. En saa tätä selville, ellen kokeile. Harmi, ettei Gigantti myy sitä Garminia, jota olen katsellut. Verkkokaupassa näyttäisi olevan, joten kenties turvaudun nettiostoksiin.
Miksi haluaisin mittarin?
Voin tehdä monia asioita Sports Trackerilla. Sykevyön kanssa näen sillä jopa syketietoja. En niin tarkasti kuin oikealla mittarilla, mutta paremmin kuin ilman mitään härpäkettä. Suurimmalla osalla juoksevista ystävistä ja kavereista on oma mittari, joten vauhteja ja vaikkapa vetojen keskivauhteja voin napata heiltä. On kuitenkin tilanteita, joissa juoksen mittarittoman ihmisen kanssa. Ehkä eniten harmittaa, etten silloin saa sen hetken vauhtitietoa tai vaikkapa niiden vetojen vauhteja ja keskivauhteja.
Tänään oli edessä juuri tällainen tilanne. Jo viikonloppuna ärsytti, kun ajattelin joutuvani juoksemaan neljä kahden minuutin vetoa tilanteessa, jossa saan selville vain ajan kulumisen. Totta kai voin juosta vedot tuntemusten mukaan. Se ei vain ole sama asia. Kuinka moni näkevä on valmis juoksemaan vedot pelkkien omien tuntemusten mukaan?
Monet kerrat olen miettinyt, mikä olisi taikasana, jolla saisimme mittareiden valmistajat heräämään siihen, että näkövammaisetkin haluavat saada samaa infoa kuin näkevät. Kotimaisten Suunnon tai Polarin kuvittelisin olevan kiinnostunut asiasta. Ei tuo mikään eurojen kultakaivos ole, mutta voisi herättää kiinnostusta myös maailmalla. Suunto ja Polar osaavat taatusti arvostaa bisnestä.
Näkövammaisille saavutettava mittari olisi bisnestä pienimuotoisena. Jos se leviäisi ympäri maailmaa, siitä voisi tulla jotain aavistuksen enemmän. Varsinaisen liikevoiton nuo firmat tekevät aivan muulla, mutta tuskin kumpikaan firma menisi konkurssiin, vaikka lähtisi kehittämään ajatustani konkreettiseksi tuotteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti