perjantai 9. syyskuuta 2016

Käynti hierojalla - kyllä olivat jalat jumissa


Periaatteessa hierojalla käynti on kivaa - siis periaatteessa. Käyn muutaman viikon välein hierottamassa niskan ja hartiat, jotta toimistotyöläisen selkä ei aivan jumita. Usein muutkin kolotukset saavat alkunsa niskasta. Iiriksen Aktivosta saa tähän hyvän avun .

Parin kuukauden välein olen käynyt Arkadiankadulla Aittolan Vellulla hierottamassa jalat. Muutamalla viimeisellä kerralla olen varannut 1,5 tunnin ajan, jolloin on ehtinyt hieroa selän, niskan ja kädetkin.

Tällä kertaa tiesin, että kropassa on jumitusta ja kerrassaan kipeitä kohtia. Elokuun puolivälissä kipeytyneet jalat ovat paremmat, mutta eivät ole kokonaan elpyneet. Venyttelyt, rullailut ja muut poppakonstit eivät ole tuoneet sitä apua, jota niistä yleensä saan. Juoksu on ollut tukkoista ja salillakin painot ovat tuntuneet tavallista raskaammilta. Liikkeelle lähtö on ollut vaikeaa, kun jalat eivät ole olleet hommassa mukana.

Vellun tuomio oli ankara. Melkoinen työmaa oli pohkeissa, reisissä ja etenkin pakara-alaselkä -tienoilla. Keskimmäisen pakaralihaksen, piriformiksen ja kaikenlaiset muut lihakset julistin tarpeettomiksi. Jopa penikoissa tuntui, joten viimeistään siinä hetkessä uskoin, että ongelmaa on tosiaan ollut. En ollut vain kuvitellut enkä ollut purnannut pelkkää mukavuudenhaluani.

Jalkojen voimattomuus ja tahmeus on kenties aiheutunut pakaralihasten ja alaselän jumituksesta. Sain kuulla, ettei viesti juoksuaskelista ole välttämättä mennyt kunnolla perille jalkoihin asti, jolloin jopa koko juoksuasento on muuttunut huonoksi. Enää en ihmettele.

Hartioissa etenkin jokin mystinen hartian hissilihas oli kipeä. Kyllä tuolla on hieno latinankielinen nimikin, mutta hissilihas kuvaa sen tehtävää paljon paremmin. Sitä paitsi, en tosiaankaan muista sitä hienoa nimeä.

Koetin selittää hierojalle, etten käytä hissiä vaan portaita. Ei auttanut, joten tyydyin manaamaan. Väitti päätetyöläisen yleiseksi vaivaksi.

Tänä aamuna epäilin, olenko kuitenkin käynyt salilla enkä hieronnassa. Kroppa tuntui pikemmin salitreenin käyneeltä. Kohtaloa uhmaten varasin uuden ajan, jotta saan itseni kuntoon ennen kuuden viikon kuluttua olevaa puolimaraa. Kotiläksytkin lupaan tehdä - ainakin mahdollisimman hyvin. Auts, jonglööripallo jalkapohjan alla hieromassa säärilihaksen kiinnityskohtaa on herttainen.

Kävin varovasti kokeilemassa, miltä aamulenkki maistuu. Jalat olivat kevyemmät ja yhteistyöhaluisemmat, mutta lihakset olivat voimattomat. Taaplattiin reilu vitonen syksyisen kirpeässä aamussa. Usva leijui puiden ja meren yllä. Aurinko paistoi kauniisti ja lämmitti selkää. Sen verran vilpoisaa oli, että ensimmäisen kerran taivuin ottamana pitkähihaisen puseron.

Aamulenkin vauhti pysytteli 9:00 min/km hitaammalla puolella. Lenkin jälkeen katselin, että keskivauhti oli reilut 10 sekuntia hitaampi kuin aiemmin viikolla tekemälläni kevyellä aamulenkillä, mutta keskisyke oli täsmälleen sama. Onneksi menin helpolla tuntemuksella, sillä hieronnan vaikutukset taisivat jyllätä kropassa, kun syke käyttäytyi noin. Uskallan nostaa itselleni hattua, kun maltoin matkata pk1:lla enkä lähtenyt reuhtomaan.

Illalla SATSilla yin yoga, joka oli perinteisen perjantaijoogani tilalla. Hyvää tekeviä pitkiä venytyksiä, joita tehdessä huomasi, miten vähitellen pääsi syvemmälle asanaan. Malttia ja rauhallista hengittämistä - niin oikea tapa laskeutua työviikon jälkeen pariin vapaapäivään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti