sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Liukasta, katuvarsilenkkeilyä, helppoa menoa ja joulun läheisyyttä


On ollut niin liukasta, että olen tyytynyt katujen varsilla lenkkeilyyn ja jättänyt kaikki kovat juoksematta. Itsenäisyyspäivän jälkeen kirmattiin Sailan kanssa vetoja työpaikkani nurkalla. En tiedä, kuinka moni katseli lähitalojen ikkunoista pohtien, mitä nuo naiset tuolla puuhaavat. Kuudesta minuutin vedosta minuutin palautuksilla saatiin hyvä nousujohteinen setti. Vikassa otin kaiken irti ja sen keskariksi tuli upea 5:22. Ei jäänyt jossiteltavaa, sillä seitsemättä minuutin vetoa ei olisi irronnut. Vähän lisäarvoa tuolle antaa sekin, että nastat jalassa on aina kömpelömpää.

Tälle viikolle olisi ollut reipas puolituntinen. Puolessa viikkoa oli hyvä suunnitelma korvata tuo muutamalla juoksumatolla tehdyllä vedolla. No, ei mennyt suunnitelman mukaan.

Olin tiistaina työmatkalla Seinäjoella, joka verotti voimia niin paljon, ettei keskiviikkoaamuna salilla irronnut kuin perussalitreeni. Juoksumatto oli suorastaan luotaantyöntävä ja lämmittelytkin menin tekemään crossarille. En usko, että maailma kaatuu yhteen juoksemattomaan kovempaan lenkkiin. Jos kaatuu, sitten saa kaatua.

Torstaista lähtien olen nauttinut lenkkiputkesta, kun olen käynyt joka päivä jonkinlaisella enemmän tai vähemmän hipsuttelulenkillä. Torstaina kierrettiin lyhyesti lähistön jalkakäytäviä pitkin ja perjantaiaamuna yllätettiin kaverin kanssa itsemme taaplaamalla noin 9,5 kilsaa pitkin itäistä Helsinkiä. Ohjelmassa on helmikuulla mäkivetoja, joita varten käytiin tsekkaamassa Myllypuron jätemäki. Ei hassumpi, vaikka ehkä aavistuksen turhan jyrkkä. Pituudesta en ole varma, kun en ajatellut sitä ylös kavutessa. Enemmän ajattelin kauniita vihreitä ja sinisiä valoja, joilla mäki oli valaistu. Olisi ollut vielä punaista, jolloin jouluvalaistu mäki olisi ollut valmis. Sinisestä valosta tulee toki kaikenlaisia ajatuksia, mutta vihreä pehmensi sitä tosi nätisti eikä tunnelma ollut ollenkaan kalsea.

Tänään käytiin iltapäivällä Merituulin kanssa helppo 8 kilsaa ja todettiin Vantaanjoen varsi juoksukelpoiseksi. Onneksi, sillä onhan se paljon miellyttävämpää kuin katujen varret. Malminkaari, Pukinmäenkaari ja muut vastaavat ovat kuitenkin liikennemelua, autoja ja muuta hälyä täynnä. Kyllä niillä juoksee, mutta kieltämättä jokivarren hyvä kunto oli positiivinen yllätys. Sinne siis huomisiltanakin!

Lenkkien keskivauhdit olen pitänyt jossain 8:37-9:00 välissä ja keskisykkeen enemmän pk2:n kuin pk1:n puolella. Vaikea sanoa, onko sykkeessä tapahtunut muutosta huhtikuisen laktaattitestin jälkeen. Uuteen testiin aion mennä joskus alkuvuodesta. Tänään keskisyke oli pk2:n ja vk1:n rajamailla, mutta pystyin puhumaan ihan hyvin koko reissun eikä tuntunut yhtään raskaalta. Olisin voinut jatkaa vielä muutaman kilsan, vaan viisautta oli jättää päivän matka tuohon 8 kilsaan. Huomasin, että tässä tulee kuusi juoksupäivää putkeen, joten järkipuhetta on itselle pidettävä, ettei mene liian rankaksi.

Hassua, kun viikon kuluttua on joulupäivän ilta. Joulu tulee ilman stressaamista ja ilman eestaas säntäilyä. Ruokakauppaan hyökkään torstaina, joululaatikot, rosollin ja sienisalaatin nappaan aatonaattona mukaan työpaikkani ruokalan joulutorilta - luksusta - ja siivous hoituu joka toinen viikko käyvän siivoojan osuessa oivallisesti alkavalle viikolle. Paketteja on, vaan ei ole paketoitu. Se on asia, jota inhoan yli kaiken. Paketeista tulee aina jotenkin muhkuraisia ja eriskummallisia. En ymmärrä, miten kaupoissa saadaan aikaan nättejä paketteja. Ehkei mulla ole paketointigeeniä.

Joulukuusi ilmestyi olohuoneen nurkkaan tänään. Kolme vuotta sitten totesin, että olen elämässäni katsellut ja nuuhkinut riittävästi oikeaa kuusta, joten nyt voin ostaa tekokuusen. Yllättävän kaunis siitä tulee valoineen ja koristeineen. Hyasintti tuoksuu, kuusenkynttilät loistavat ja joululaulut soivat.

Muutama päivä sitten hain joulufiilistä Tuomaan markkinoilta. Vaikka siellä oli hulinaa, kummasti tunnelma rauhoitti. Levollisuus laskeutui mieleen, kun ihailin joulua, nautin tunnelmasta ja korviin kantautui:

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus. Muistojen virta, lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus."

Muistan, miten ehkä kymmenisen vuotta sitten stressasin joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Vuosi vuodelta olen päästänyt irti ja todennut, että joulu tulee joka tapauksessa. Tänä vuonna sain lähetetty hurjat kolme joulukorttia, kun edellisvuosina niitä on lähtenyt kasoittain. Ei tullut aitoa tunnetta, että haluaisin niitä etsiä ja kirjoittaa. Siispä muistin vanhempiani ja kahta muuta Unicefin korteilla.

Edessä on täysi työviikko, monia keskeneräisiä asioita ja paljon muuta mukavaa. Keskiviikkona käydään Villa Vuosannassa naisten joulusaunassa ja aattoaamun saan aloittaa lenkillä. Kun vain flunssat ja muut pöpöt pysyisivät kaukana. Ainakin tilaisuuksia niiden mukaan ottamiseen on yllin kyllin, vaan jospa pojan kanssa pysyttäisiin terveinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti