Perinteisesti vuoden vaihtuessa kuntokeskukset täyttyvät, ruokavaliot muutetaan terveellisiksi, uudenvuodenlupaukset lunastetaan ja kaikin puolin aloitetaan uusi elämä. En ole vuosiin tehnyt lupauksia, sillä en jaksa uskoa niiden voimaan. Pikemmin uskon siihen, että rauhassa omaan tahtiin tapoja muuttamalla ja uusia tapoja kehittämällä pääsee kiinni asioihin, haaveisiin ja unelmiin, joita tavoittelee. Joskus matka on pitkä ja joskus se vaatii eestaas matkaamista.
Periaatteessa syön terveellisesti ja monipuolisesti. Periaatteessa... Kompastuskivi ovat karkit. En juo limuja, jätskiä syön harvoin, pullia tai muita herkkuja ostan satunnaisesti, suklaata syön jonkin verran, mutta ne karkit. Kerta kerran jälkeen kompastun karkkipussien suohon. Irttareita en osta, mutta kaikenlaiset hedelmä-, salmiakki- ja lakritsikarkit ovat vailla vertaansa.
Joulun nurkilla söin suklaata enemmän. Nyt se ei maistu. Laatikossa on pari levyä, jotka toin Teneriffalta, mutta en ole edes avannut. Olen sentään ollut Suomessa 3,5 viikkoa ja hyvin suklaat säilyvät laatikossa. En uskalla laskea, miten monta karkkipussia olen tässä ajassa ehtinyt tyhjentää.
Smoothiella päivä käyntiin
Iltaisin surautan aamuksi smoothien. En voi huristella blenderin kanssa ennen kukonlaulua, joten puuha on tehtävä illalla. Hyvin smoothie säilyy jääkaapissa ja sheikkeriin kaadettu aamup0ala on helppo ravistaa ja juoda. Sen voi hätätilassa ottaa vaikka mukaan.
Aamupalasmoothieen laitan rasvatonta rahkaa tai välillä vaihtelun vuoksi vaniljan makuista heraproteiinia. Hedelmänä on usein banaani, mutta mangot, päärynät ja appelsiinitkin ovat hyviä. Marjoista suosin puolukkaa ja mustikkaa. Joskus mustaherukkaa tai mansikkaa, mutta mansikka ei ole smoothiessa erityinen suosikkini.
Kuitua lisään pellavansiemenrouheena chia-siemeninä. Rasvana jotain siemeniä tai minimaalinen tilkka oliiviöljyä. Joskus mukaan tuoretta minttua, kuivattua nokkosta tai jotain muuta, mitä sattuu kotona olemaan. Nesteeksi laitan mehukeittoa, jossa mustikka on suosikkini. Jos proteiinina on rahkan sijasta heraproteiini, silloin nesteeksi laitan pelkkää vettä. Joskus ostan mantelimaitoa ja kaadan sitä mukaan. Kookosmaitokaan ei ole hassumpaa.
Nämä blenderissä muussiksi ja sen jälkeen smoothie sheikkerissä jääkaappiin. Hommaan menee ehkä kymmenenminuuttia ja tällä säästän aamusta paljon. Joskus aikoinaan lähdin päivään tuoremehulla ja jogurtilla. Huh, ei onnistuisi enää.
Jos olen illalla menossa, seuraavan aamun aamupala on pohdiskelua. Eilisiltana kotiuduin kavereiden luota lähellä puolta yhtätoista, joten ei enää blenderin suristelua. Aamulla lautasellinen puuroa ja rahka. Sillä jaksoi pilateksen, mutta sen jälkeen oli nälkä.
Ennen aamupalaa juon pari lasia vettä, jotta aineenvaihdunta lähtee käyntiin. Jos ampaisen kotona ylös ja lähes saman tien lenkille, jogurtti on hyvä valinta. Jos juoksen aamulenkin töistä, smoothie ehtii sulaa sopivasti ennen lenkkiä, kun matkaan kuitenkin ensin kotoa työpaikalle.
Lounasta työpaikkaruokalasta
Lounaani pelastaa mainio työpaikkaruokala. Kun ruokala on kiinni, olen aivan pulassa. Onneksi lähes joka päivä siellä on jotain, joka houkuttelee. Samalla näkee muitakin ihmisiä kuin oman kerroksen väkeä. Tosin lounasaikani on niin myöhään, että ruokala on monesti lähes tyhjä. En vain osaa ajatella syöväni paljoakaan ennen keskipäivää.
Lounaana syön päivän listan mukaan salaattia, keittoa tai jotain tukevampaa. Keiton ja salaatin kanssa otan pari näkkäriä, mutta muuten skippaan leivän. Juomaksi pari lasia vettä ja jälkkäriksi tee. Ruokalan jälkkärin valitsen, jos tarjolla on rahkaa tai kiisseliä. Olen aina ollut suuri kiisselien ystävä, mutta kotona ei tule tehtyä. Aikoinaan yksin asuessa tein, mutta vuosien myötä se on jäänyt. Ehdottomasti suurin suosikkini on raparperikiisseli.
Välipaloja en unohda
Tuo on totta - välipaloja en unohda. Aamulla juon töissä kahvin, koska en kotona viitsi keittää. Jotenkin kahvimuki, sähköpostit ja pikainen Hesarin otsikkojen selailu kuuluvat työpäivän aloitushetkeen. Lenkin tai salin jälkeen eka palkkari ja sitten vasta kahvia.
Aamupäivällä otan helposti jonkin pienen välipalan, jotta jaksan lounaaseen. Pähkinöitä, rahkaa tai jotain, mikä sattuu käteen osumaan. Iltapäivällä kahvia, jos olen toimistolla ja joskus myöhemmin rahka ja omena. Ennen iltapäivän lenkkiä havahdun monesti liian myöhään siihen, että välipala on syömättä ja lenkille lähtö lähestyy. Äkkiä syömään, sillä ilman välipalaa en voi lähteä.
Vettä pitkin päivää
Jos pidän kiinni välipalasta, pidän kiinni myös veden juomisesta. Kun olen toimistolla kokonaisen päivän tai ison osan päivästä, mulla on vesipulloon liittyvä sääntö. Kokonaisena toimistopäivänä hieno limen vihreä lasinen juomapulloni on täytettävä kolmesti. Puolikkaana päivänä riittää, että sen täyttää kahdesti. Vaikka itse sanonkin, pysyn tavoitteessa kiitettävästi. Vesipullo kainalossa kuljen käytävällä ja toki saan rampata myös vessassa. Ei tule istuttua ylipitkiä rupeamia, kun nousee hakemaan lisää vettä tai tekemään jotain muuta. Printterillä ei nykypäivän toimistolla tule juostua kuten aiemmin, joten se ei juuri työpäivän aikaista liikuntaa lisää.
Illalla hiilareita
Iltapala on ehkä heikoin lenkki - karkkien ohella. Aikoinaan join iltakahvia eikä yöuni kärsinyt. Nykyisin juon teetä ja tällä hetkellä lähes hysteerisesti erilaisia inkivääriteitä. Ei flunssaa kiitos! Kolmen inkiväärin tee on hyvää. Samoin pakuritee, jossa on sitruunaa ja inkivääriä. Onneksi on vaihtoehtoja, sillä tällä inkivääriteen määrällä sitä tulisi jo korvista ulos.
Lisänä otan karjalapiirakoita tai tummaa leipää, lasin tuoremehua ja jogurtin. Leivän päälle Oivariiniä tai juustoa. Toisinaan myös juuston kaveriksi raakaa sipulia. Se on oikeasti hyvää! Joskus saatan keittää puuroa ja välillä syön jonkin herkun. Yksi heikkouteni ovat Lidlin mustikkamuffinssit.
Iltapala voisi varmasti olla erilainen, mutta tällaiseksi se on nyt muotoutunut. Lisänä vielä pari magnesiumtablettia ja ehkä lopuksi lasi vettä.
Millä hillitä karkin viehätystä?
Millä kummalla saisin otettua niskalenkin karkkien viehätyksestä? Tiedän, että sitä menee nyt aivan liikaa. En aio ryhtyä totaaliseen karkkilakkoon. En myöskään aio kieltäytyä loppuikääni herkuista. Tahdon löytää takaisin sen kohtuuden, jonka olen joskus osannut.
En ole koskaan irvistellyt karkeille. Poikaa odottaessa taisivat olla ainoat hetket, kun jouduin heittämään pois avatun karkkipussin. Vain siksi, että ne olivat menneet huonoiksi, koska ei maistunut. Olisipas tuo vaihe jäänyt päälle.
Mitkään pyhät lupaukset ja itseruoskinnat eivät auta. Jotenkin olisi saatava ote tahdosta ja siitä ajatuksesta, että voin valita. Se ei vain jää millään omaan arkeen.
Onko vinkkejä? Entä kohtalotovereita? Miten just sinä olet päässyt paremmalle puolelle karkin lumosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti