Koko alkuvuoden olen käynyt salilla tosi epäsäännöllisesti ja luvattoman huonosti. Ei ole mukamas ollut aikaa. Ei ole huvittanut tai on ollut jotain parempaa ja tärkeämpää puuhaa. Pakko myöntää, että työt ovat useamman kerran ajaneet jo päättämäni salitreenin tai joogan edelle. Lenkeistä ja kerta viikkoon aamu-uinnista en ole töiden vuoksi tinkinyt. En tiedä, mikä noissa kahdessa on ollut se, joka on tehnyt tinkimisestä helpompaa.
Toukokuulla ryhdistäydyin ja pääsin takaisin kerta viikkoon salille -rytmiin. HHM:n jälkeen ryhdistäydyin lisää ja pääsin kahdesti viikolla salille -rytmiin. Tykkään käydä salilla aamulla ennen työpäivää. Matkasta ei ainakaan ole lipeämisissä ollut kyse, koska ihanana työsuhde-etuna on päästä salille työpaikan alakerrassa. Aamulla kamat työhuoneeseen, muutama kerros alaspäin, salitreeni, suihkuun ja muutama kerros ylös, jonka jälkeen olen töissä. Helpompaa tämä ei voisi olla.
Työpäivän jälkeen voin lähteä lenkille, joogaan tai johonkin jumppaan, mutta salille tai uimaan ei huvita mennä. Varmaan jotain pään sisäistä kapinaa, mutta olkoon näin. Tämän pari salia viikossa -rytmin saan pidettyä ainakin seuraavat kaksi viikkoa, kun olen töissä. Epäilen, ettei lomalla tule lähdettyä, vaan ainahan voin optimistisesti ajatella, että kävisin Elixialla jossain lihaskuntojumpassa. Saattaisin hätätilassa jopa harhautua entisen suosikkini bodypumpin pariin, vaikka tiemme erosivat nelisen vuotta sitten totaalisesti. No, lomalla katson jumpan kerrallaan ja menen, jos menen. Ellen mene, en stressaa siitä sen enempää.
Vaikka voimatasot olivat tauon aikana laskeneet, ne palautuvat ihmeen nopeasti. Kerta viikkoon treenatessa koetin käydä pääpiirteissään läpi koko kropan: jalkaprässi, ylätalja, askelkyykky, selän ojennus, pystypunnerrus ja muutamat vatsaliikkeet. Hämmentävää oli, että ensimmäisenä sain ottaa isommat puntit pystypunnerruksessa, joka ei koskaan ole ollut vahvuuksiani.
Viime viikolla pyysin fyssari-valmentaja-ties mikä -siskoani auttamaan mua ajatustyössä ja luonnostelemaan saliohjelman ajatuksella kahdesti viikossa. Ohjelmapohjia on koneella vaikka kuinka, mutta suurimman osan runko oli kerran tai kolmesti viikossa tehtävään treeniin. Tuntui, että pää on aivan jähmeä, kun koetin sovittaa liikkeitä ja tavoitteita kahteen treenikertaan. Siskoni mutisi hieman, koska ymmärrettävästi ammattilaisena koki, ettei ohjelmaa voi tehdä, ellei myös opasta liikkeitä. Juu, en halunnut valmista ohjelmaa, vaan halusin ideoita ja kiinni juonen päästä, jotta saan järkevän suunnitelman, jolla edetä seuraavat viikot. Sen sain ja ihmeellisesti ajatukset selkiintyivät toisen tekstiä lukiessa.
Tavoitteena on saada jalkoihin voimaa ja vähän kehittää koko kropan voimatasoja. Lisäksi kiinteytyminen on enemmän kuin tervetullutta, sillä pidemmän salitauon huomaan etenkin keskikropassa. Taivas, miten ärsyttävää on tajuta, että on päästänyt otteen irti ja ei tosiaankaan ole siinä kaikkien tavoittelemassa kesäkunnossa. Huokaus.... Minkä taakseen jättää ja niin edelleen - tämän kanssa on vain elettävä, sillä maailmanlopusta ei sentään ole kyse.
Nyt teen salilla tasaisesti jalkaprässiä, tavallisia kyykkyjä ja askelkyykkyjä, kulmasoutua, ojentajadippiä tai ranskalaisia, hauiskääntöä, selän ojennusta, vatsaliikkeitä sekä omavaltaisesti sekaan livauttamia maastavetoa ja kevyempiä liikkeitä hartioiden tienoille. Taisi siellä olla jotain muutakin, joka on kadonnut mielestä. Ensimmäisen kehityksen huomasin, kun jalkaprässissä sai nostaa painoa kympillä. Siihen tavalliseen, jolla tein vajaa vuosi sitten, on vielä matkaa 30 kiloa. Kumma juttu, miten pakaroissa ja takareisissä tiesin tehneeni jotain.
Lomapäivän pitkis ja juhannuslepoa
Torstaina pidin lomapäivän, jonka aloitin vajaan kahden tunnin lenkillä. Ajatus oli juosta jokivartta Helsingin pitäjän kirkolle ja Tikkurilaa kohti, vaan toisin kävi. En käsitä, miten onnistuimme hukkaamaan koko joen jossain ennen Siltamäkeä. Yhtäkkiä Siltamäen frisbee-golf oli aivan väärällä puolella ja olimme keskellä Siltamäen taloja. Uimahallin kyltti, jonkin bussin päättäri, rakenteilla olevia taloja, katukylttejä ja lopulta tulkinta, että kyltti "Tammisto 2,5" vie takaisin jokivarteen. Kyllä, tupsahdimme joen luo vähän Vanhan Tuusulantien alituksen pohjoispuolella. Kierroshan se tuokin ja oli jotain vaihtelua ihan suunnittelematta.
Auriko paistoi, välillä taivas oli harmaan pilvimassan peitossa ja ilma oli just sopiva leppoisaan ulkoiluun. Sireenit tuoksuivat, vasta leikattu nurmikko tuoksui, ruusut tuoksuivat ja tuntui kesältä. Vajaa pari kilsaa ennen kotia alkoi lännestä näkyä sinisenmustia pilviä. Pahaenteisesti ne viestittivät ukkosen uhasta ja tuulikin yltyi tuoden tunnetta sateen saapumisesta. Onnea oli matkassa, sillä ehdin olla vartin kotona, ennen kuin taivas repesi ja ukkonen rysäytti lähes kohdalla. Poikani lähti lenkille mun palattua ja pääsi vajaan kilsan päähän, kun totesi viisaudeksi kääntyä takaisin. Kipitti rankkasateen edellä minkä kerkisi ja ehti kuin ehtikin suojaan ennen pahinta myräkkää. Ensimmäinen ukkosen jyrähdys oli kuulunut hänen ollessaan ehkä sadan metrin päässä kotiovesta. Kevyen viikon pitkis olisi ollut vain 80 minuuttia. Tiesin juoksevani sen yli, mutta en jaksanut välittää. Tiesin, että kotona on liian helppo tsekata muutamaa keskeneräistä työasiaa, joten parempi pysyä pois. Ajattelin, että on pienempi paha juosta ylipitkä lenkki kuin käyttää osa lomapäivästä työasioiden pähkäilyyn.
Vauhti oli maltillinen ja syke oli ollut ihmeen tasainen. Ihmettelin, miten se oli kilometri toisensa jälkeen ollut 142-145 välissä eli kivasti pk2:lla. Ei väsyttänyt, ei ahdistanut, jalat jaksoivat ja hengitys kulki. Jaloissa oli pientä väsymystä ja jäykkyyttä, vaan sen kanssa saattoi matkaa jatkaa. Hengityksen helpottamiseksi otin avaavan Buventolin puolisen tuntia ennen lähtöä. Ajattelin, että otan mieluummin varman päälle kuin joudun hankaluuksiin.
Väsymystä on punatukkaisen tytön kropassa ja mielessä. Juhannusta juhlin käymällä aattoaamuna Itiksen Elixiassa coressaja polkemassa. Piti mennä 30 minuutin cyclingiin - paino sanalla piti. En ymmärrä, miten olin katsonut cyclingin aloitusajan niin totaalisen väärin, että kuvittelin koko ajan sen alkavan puoli tuntia myöhemmin. Lopputulos: olen perillä ja saan kuulla tunnin jo alkaneen. Kasa kirosanoja ja kiukkuisuutta itseä kohtaan sekä coreen, vaikkei tosiaan huvittanut. Ohjaajakaan ei ollut paras mahdollinen, sillä muutamassa kohdassa ei ollut aavistustakaan, mitä piti tehdä. Kädet tänne, sitten tästä ja muut vastaavat eivät olleet informatiivisimpia ilmaisuja. Muutenkaan en suuremmin pitänyt ohjaajan tyylistä, joten tuskin menen hänen tunnilleen toista kertaa. Itiksessä ja Megahertsissä on vaihtunut monta ohjaajaa ja vanhat suosikkini ovat vaihtanee työpaikkoja. Uusia ihmetellessä ja hyviä etsiessä on eilisen kokemuksia ja paljon myös hyviä ja kivoja.
Olen tehnyt Elixian online-trainingista muutamaa yin yogaa ja paria muuta treeniä. Muistin nähneeni siellä myös cyclingin. Äkkiä etsimään, mitäs olikaan tarjolla. Haa, sieltä löytyi 30 minuutin cycling, jossa tehtiin neljä intervallia. Just se, jota olin vailla! Coren jälkeen menin hiljaiseen cycling-saliin ja tein online-trainingin opastamana oman pyöräilytreenin. Helpottavaa, palkitsevaa ja paha tuulikin katosi pyörää polkiessa. Tärkeintä, etten lamautunut, vaan nappasin kakkosvaihtoehdon ja sain tehtyä just sen, mitä olin tullut tekemään.
Aattoiltana en jaksanut lähteä kaupungille, vaikka poika kävi isänsä kanssa katselemassa Kaivarin nurkilla juhannuskokkoa ja muutaman tunnin keskustan vilinää. En jaksanut innostua eikä poikaa tainnut suuremmin haitata, kun jäin kotiin. Söin iltapalaa, söin pensasmustikoita ja katselin uutisia. Väsytti ja väsyttää edelleen. Eija Piekkarin dekkari loppui ja tilalle nappasin Jarkko Sipilän uusimman Takamäki-dekkarin. Mainioita luettavia kumpikin. Luulen, että moni asia alkaa tehdä tehtävänsä ja kropan väsymys puskea päättäväisyyden yli. Nukkuminen ei vain ole erityisen helppoa, vaan siitä joskus myöhemmin.
Tänään nautin vapaasta, syön pensasmustikoita, luen kirjaa, istun parvekkeella ja koetan unohtaa maailman murheet. Kävelylle lähden, jos huvittaa. Juoksemassa käyn huomenna, jotta viikon vika lenkki on tehty ja voin sulkea vuoden 2017 juhannusviikon takanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti