lauantai 20. elokuuta 2016

Kun menee salille kuuden viikon tauon jälkeen...


Otsikko kertoo kaiken. Kesäloma meni ilman ainoatakaan salitreeniä tai lihaskuntojumppaa. Hyvänä aikeena oli käydä hätätilassa vaikka bodypumpissa, vaan aikeeksi jäi. Juoksin, kävelin, joogasin ja kävin pilateksessa. En ollut tekemättä mitään, mutta puntit ja tangot yksinkertaisesti unohdin.

Eilisaamuna herättelin itseni salilla viikon viimeiseen työpäivään. Huomasin, että ohjelmaan on koko syksylle laitettu vain yksi salitreeni viikossa. Kuvio on uusi naiselle, joka on tottunut kolistelemaan puntteja kahtena tai kolmena päivänä yleensä kukonlaulun aikaan.

Oivallus oli loistavaa tehdä ajellessa kohti salia. Suureen kysymykseen, mitä kummaa salilla teen, ehdin pohtia vastausta vartin. Crossarilla lämmitellessä selkiytin päähäni lopullisen suunnitelman ja vakaan päätöksen pienentää painoja heinäkuun alusta. Idealistisena tavoitteena oli päästä liikkeelle myös tänään - ainakin ilman suurempia huokailuja.

Kyykkyä, penkkipunnerrusta, yhden jalan jalkaprässiä, pystypunnerrusta, ylätaljaa, vatsa, ranskalainen punnerrus ja hauis - niistä rakensin vähän alle tunnin paketin. Painoja valitessa mietin, olenko liian varovainen. Kyykyssä tanko harteilla ei tuntunut miltään ja hauiskäännössä tuntui, ettei tule edes kunnolla lämmin. Loppuun lyhyet venyttelyt ja suihkun kautta aamukahville. Elämän pieniä luksuksia on työpaikka, jossa pääsee sekä salille että uimaan. Nykyisin arvostan tätä suunnattomasti. Ei ole helpompaa tapaa liikkua aamulla kuin käydä salilla tai uimassa ja suihkun jälkeen marssia leimauslaitteelle heiluttamaan kulkulätkää sen merkiksi, että olen paikalla.

Tänään tiedän, että olen tehnyt eilisaamuna jotain. Käsivarsissa tuntuu ja jalat ovat suorastaan kipeät. Eilisillan jooga auttoi ja avasi jalkoja, mutta etureidet ja lonkankoukistajat kiristävät. Näillä koivilla pitäisi vielä tänään juosta 90 minuutin pitkis. Ellei se mene muuten, se menee ajatuksella, että pitkiksen jälkeen voin nostaa saunassa jalat kohti kattoa.

En ollut aivan tyytyväinen kehittelemääni ohjelmaan. Isosiskon oikeudella chattasin fyssarina ja liikunta-alan ammattilaisena työskentelevälle siskolleni pyynnön kertoa, millä tyylillä saan tehtyä koko kropan, jos käyn seuraavat pari kuukautta salilla vain kerta viikkoon. Puolessa tunnissa Tampereelta tuli vastaus ja reilusti parempi ohjelma kuin äkkiä Kehä I:llä ja crossaria polkiessa kehittelemäni. Vaikka olen itselleni monet saliohjelmat aiempien pohjien ja siskoltani saamien oppien mukaan ideoinut, uusi tilanne ei ollut ratkaistavissa ilman ammattimaisempaa apua.

Salitreeniin taisin hurahtaa nelisen vuotta sitten. Siihen asti olin vakaa bodypumpin kannattaja. En voinut käsittää, mikä viehätys on huhkia itsekseen tankojen ja punttien kanssa. Osallistuin 2012-2013 Optimal Performancen Oikotie optimaaliin -valmennukseen, jonka treenauksen pääpointtina olivat salitreenit. Epäuskoisten kokeilujen ja mutinoiden jälkeen aloin saada juonesta kiinni. Parhaimmillaan olen käynyt salilla neljästi viikossa, mutta juoksun lisäämisen myötä kerrat ovat typistyneet korkeintaan kolmeen. Bodypumpista otin eron yli kaksi vuotta sitten. Se alkoi kyllästyttää eikä enää tuntunut omalta jutulta. Joissain muissa lihaskuntojumpissa olen käynyt vaihtelun vuoksi. Välillä on ihanaa, kun ohjaaja kertoo, mitä tehdään eikä itse tarvitse suoda ajatustakaan sille, mikä olisikaan seuraavana vuorossa.

Ensimmäisiä kertoja puntteja ihmetellessä en olisi uskonut, että tänään ajattelen näin. Moni asia on arvoissa, liikkumisessa ja yleensä elämässä muuttunut. Luulen, että prosessi lähti Oikotie optimaaliin -valmennuksesta, vaikkei sen myötä vielä suuria muutoksia tullutkaan. Toisaalta on muistettava, että muutokset etenevät pienin askelin. Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan vaikkapa viiden vuoden taakse, jotta voi nähdä selvemmin, mikä ero on sen ja tämän hetken välillä.
Huvikseni avasin kalenterin elokuulta 2011. Silloinkin 20.8 on ollut lauantai. Olen viettänyt sen Keravalla valkosipulifestareilla. Samoja festareita vietetään tänään, mutta ilman minua. Harkitsin, vaan ei huvittanut riittävästi ja valitsin lenkin. Ehkei huvittanut, koska talvella markkinoilta ostettuja valkosipulinkynsiä on vielä kaapissa ja tiedän saavani niitä lisää muualtakin kuin Keravalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti