Episodi kipuileva piriformis ja alaselkä

Vajaa pari viikkoa sitten alkanut kipuilu pakarassa on saanut uusia tulkintoja. Piriformis alkanee olla kunnossa. Hieronta ja kevyt venyttely auttoivat. Ehkä Voltarenillakin oli osuutensa, ellei muuta niin psykologinen.

Alkuviikosta aloin epäillä, että selällä on jotain tekemistä ongelman kanssa. Pyörittelin palloa yläselän alla ja viihdytin itseäni hieromalla sen kanssa myös jalkapohjia. Heijasteita kulki pakaran ja lonkan nurkille, joten epäilykset heräsivät.

Puolessa viikkoa oli aika hierojalle. Kerroin hänelle viime ajan tapahtumat ja epäilyni selän osuudesta asiaan. Jori vahvisti, että saatan olla oikeilla jäljillä. Yläselässä oli jumitusta, mutta lopulta se ei ollutkaan mitään.

Taivas, kun työn alle tuli alaselkä. Hetkittäin teki mieli potkaista, kun löytyi vain kipeitä ja vähän kipeämpiä kohtia. Sain kuulla alaselkäni olevan kuin panssari. Lannerangastakin mulle jotain puhuttiin, mutta meni hieman ohi.

Hieronnan jälkeen sain alaselkään vähän kinesioteippiä, jos auttaisi. En tiedä, miten teippaukseen suhtautuisin. Tuntuu, että toisinaan se auttaa ja toisinaan en tiedä, onko apua vai ei. Yksi poikittain tueksi laitettu teippi irtosi heti illalla, sillä oli hameen vyötärön kohdalla. Muut teipit pysyivät tähän iltapäivään asti.

Iiriksen Aktivossa on harjoittelemassa keväällä valmistuva fyssariopiskelija. Ajattelin, etten menetä mitään, vaikka varaan hänelle ajan. No, menetän muutaman euron, mutta saatan voittaa enemmän. Hieman epäileväinen olin ja fyssari-valmentajasiskoni oli enemmänkin epäileväinen. Silti päätin, että kokeilen.

Opiskelija oli itse urheileva, joten ehkä kuitenkin. Hän tutki asentoa, testaili liikkuvuutta ja kysyi taustatietoja. Perusasentoa ja selkää katsoessa sain heti kommentin, että selässä on iso notko. Tiedän, ettei se ole ollut siellä aina. En tiedä, mistä, miten ja milloin notko on selkään tullut. Nyt tiedän, että sitä on ryhdyttävä poistamaan.

Opiskelija kysyi, onko alaselkä väsynyt lenkeillä. En ollut edes ajatellut, että pitkillä lenkeillä se tosiaan on lopussa alkanut väsyä. Samoin lenkkien jälkeen alaselkä on voinut olla jäykkä ja vaikkapa alasrullaukset ovat olleet lähinnä rautatangon rullaamista. Selkä on koettanut korjata notkoa ja lantion asentoa, jolloin lihakset ovat joutuneet liian koville.

Kireyttä oli lonkassa ja vähän pohkeissa. Faskioiden avaaminen ei tuntunut juuri miltään, mutta muutamat pisteet hartioissa, rintalihaksissa ja jaloissa senkin edestä. Yllättävintä oli, miten paljon kireyttä oli vatsalihaksissa. En olisi ikinä uskonut, että nekin voivat mennä jumiin.

Kotiläksyksi sain pari liikettä, joiden avulla lähden korjaamaan notkoa ja muuttamaan lantion asentoa. Lonkankoukistajavenytystä sain neuvon tehdä enemmän ylös kuin eteen. Alkuun oli tosi hankala löytää liikerata, kun on aina tottunut venyttämään perinteisesti eteenpäin. Muutaman kerran asentoa vaihtamalla ja kuminauhan kanssa testaamalla taisin saada juonesta kiinni. Tuntuma ainakin tuli lonkankoukistajaan ja opiskelija näytti tyytyväiseltä.

Toisessa liikkeessä on mentävä vatsamakuulle, tuettava kämmenet seinään, ojennettava jalat ja nilkat sekä painettava pakaralihaksilla lantiota lattiaan. Kun liike alkaa sujua paikallaan, tätä olisi siirrettävä liikkeeseen ja lopulta juoksuasentoonkin. Ilmeisesti lantion asento korjaantuisi vähitellen.

Helpottavaa on, että taidan päästä pelkällä säikähdyksellä. Onneksi menin, sillä omin avuin tämä ei olisi ratkennut. Ellei homma ala korjaantua, suunnitelmana B on varata siskoni suosittelemalle fyssarille aika jonnekin espoolaiseen fyssarifirmaan. Uskon kyllä hänen suositukseensa, mutta haluan katsoa tämän ensin.

Harjoituksia on tehtävä. Nyt ei lintsaaminen auta. En tästä nuorene, joten kroppa kyllä muistuttaa vuosien vierimisestä, ellen pidä siitä huolta. Haluan uskoa, että vielä voin muuttaa ja korjata paljon. Viiden tai kymmenen vuoden kuluttua en välttämättä enää voi.

Tärkeintä on, että saan liikkua ja pystyn liikkumaan. Tällä viikolla olen käynyt kaksi lenkkiä. Eilisaamuna kävin lyhyesti ihailemassa sumuista merenlahtea ja katsomassa vähitellen kirkastuvaa aamua. Roihuvuoren ja Herttoniemen nurkilla ollut haikara oli kadonnut. Toki heti, kun ajattelin ottaa siitä kuvan muistoksi.

Tänään lenkkeiltiin rauhakseen Puu-Käpylän tunnelmassa, hämmentävän hiljaisilla kaduilla, auringonsäteiden keskellä ja lähes paljaalla asfaltilla. Talvesta muistuttivat paikoittaiset jäätiköt sekä epämääräinen lumi-jää-loska -röpelö, jota ilmestyi ajoittain jalkojen alle. Kesätossut tuntuivat mukavilta, kun niillä on juossut edelliskerran 12. marraskuuta viime vuonna. Neljä kuukautta pelkillä nastoilla - huh!

Selkä tuntui tykkäävän liikkeestä. Vauhti ei tosiaan päätä huimannut, sillä oli jopa omaa hidasta pk-vauhtiani hitaampaa. En uskalla enkä oikein pystykään kiihdyttämään, sillä kovempi vauhti tuntuu selässä tai pakarassa. Toivon, että oppainani juoksevat ystävät ja kaverit kestävät sen, että nyt mennään superhitaasti - jopa mulle superhitaasti. Tänäänkin kilsavauhdit pyörivät 9:05-9:39 välissä. Viime vuodelta jemmassa olevaan Länsiväylään on kuusi viikkoa ja HHM:lle kolmetoista viikkoa. Nähtäväksi jää, miten päivät ja viikot etenevät. Riskejä en ota, mutta hitaasti kiiruhtaminen ja kärsivällisyys eivät ole suurimpia vahvuuksiani.

Pieneksi haasteeksi lenkkeilylle taitaa heittäytyä pyykkikone. Jestas, mikä vinkuva ääni pääsi alle kaksi vuotta vanhasta LG:stä. Epäilen laakereita, joten maanantaina soitto Giganttiin. Huokaisin helpotuksesta, että Gigantti myy yhä samaa mallia. Tänä päivänä on työn takana löytää pyykkikonetta tai muutakaan kodinkonetta, jota voisi käyttää silmät kiinni. Takuu on voimassa, joten en tiedä, meneekö huoltoon vai mitä tapahtuu. Hankalaksi elämä kulkeutuu, jos joudun pitkään olemaan pyykkituvan ja käytännössä sitä ammattilaisen elkein käyttävän pojan varassa. Haaveilen olevani maanantaina viisaampi, vaikka luottamukseni kaikenlaisiin huoltofirmoihin ja huoltomiehiin on nollassa. Kun lähtötilanteessa ovat yksi sokea akka ja omanarvontuntoinen huoltomies, tilanne ei ole optimaalinen. Ja minähän en sulata epäilyksiä, etten tiedä kodinkoneista tai niiden ongelmista tai muistakaan jutuista yhtikäs mitään. Tietämys ei ole sidottu sukupuoleen eikä näkemiseen.