lauantai 20. toukokuuta 2017

Espanjalaistunnelmia, yllätyshelteitä ja Naisten Kymppi


Äitienpäiväviikonloppuna tein kolmen yön visiitin Madridiin. Työmatka, mutta silti myös mukavaa vaihtelua arkeen. Tuo 800-luvulla perustettu Euroopan toiseksi korkeimmalla (667 m merenpinnasta) oleva kaupunki antaa heti miellyttävän kuvan itsestään. Olen käynyt kerran aikaisemmin ja tykästyin jo silloin. Yli kolmen miljoonan asukkaan kaupunki ei tunnu niin valtavalta kuin todellisuudessa on. Siinä on jotain sympaattista ja hehkuvaa.

Majoituin ja kokoustin European disability forumin vuosikokouksessa kaupungin pohjoisosassa. Kentälle oli vain 15-20 minuutin taksimatka. Alue oli ylemmän keskiluokan siistihköä ja turvallista asuinaluetta, jossa vuokrat ovat korkeita. Taloissa oli valtavia parvekkeita, puutarhoja, lukittuja portteja ja toki nannyja viemässä lapsia ulos.

Lauantaina pitkän kokouspäivän jälkeen kävelimme läheisille kauppakaduille ja aukioille. Tapaksia söimme paikallisten keskellä ja tunnelmasta nauttien. Sunnuntaina konferenssin päätyttyä hyppäsimme bussiin ja ajoimme keskustaan. Kyllähän perinteiset turistikohteet Plaza Mayor ja Puerta del sol oli nähtävä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli reilusti hellelukemien verran.

Sattumalta osuimme kaupunkiin Fiestas de San Isidro Labrador:n, Madridin suojeluspyhimyksen Pyhän Isidoruksen juhlan aikaan. Juhlapäivä oli 15.5, joka oli myös vapaapäivä. Taksikuski kertoi, että koulutkin olivat maanantaina kiinni. Karnevaalitunnelmaa oli aistittavissa koko viikonlopun. Keskustan ihmispaljous ja maailmalla olleet terroriteot olivat saaneet espanjalaisetkin varuilleen. Poliiseja näkyi paljon ja myös mellakkapoliiseja täydessä varustuksessa. Tunnelma oli rauhallinen ja samalla jotenkin odottava. Ihmiset nauttivat auringosta, istuivat terasseilla ja viettivät viikonloppua. No, oli muutama eksynyt Corte Inglesiinkin, jossa toki piti käydä kiertelemässä. Oi, mikä taivas oli tavaratalon urheiluosasto, jota oli monta kerrosta. Siellä olisin voinut kiertää pidempäänkin katselemassa ja hiplaamassa tavaroita.

Liekö luonteessani jotain espanjalaista, kun olen aina kokenut oloni kotoisaksi näissä maisemissa? Ehkä olen edellisessä elämässä ollut tulisieluinen espanjatar tai kaihomielinen portugalitar. Hämmentävästi mua luultiin kolme kertaa paikalliseksi. Nämä sentään tilanteissa, joissa en puhunut, sillä espanja taipuu nykyisin vain muutamien fraasien verran. Ymmärrän enemmän, mutta sekin on ruostunut yli 20 vuoden tauon jälkeen.

Hellelenkkejä - pyytämättä


Lenkit olen koettanut tehdä ohjelman mukaan. Onnistumisprosentti ei ole sata, mutta hyvän puolella. Hengityksen kanssa on yhä hankalaa, vaan kenties jotain selvyyttä tulee ensi viikolla.

Keskiviikkona juoksin ensimmäiset vedot noin kolmeen kuukauteen. Huh, miten tiukkaa oli. Viisi neliminuuttista tuntui hetkittäin ikuisuudelta. Kroppa oli ihmeissään, mitäs tämä nyt on. Hengitys ei tahtonut kulkea, josta osan kyllä laitan pitkän vetojen juoksemistauon piikkiin, mutta en läheskään kaikkea. Nousujohteisen sarjan sain, vaikka mulle tyypillisesti keskimmäinen oli hitaampi. Tällä kertaa vain hurjat kaksi sekkaa, joten en myönnä, että olisi tullut keskikohdan hyytyminen. Kaksi vikaa sain rutistettua 6:50 ja 6:46 keskareilla. Monelle pk-vauhtia, mutta mulle ei.

Eilen olin päättänyt juosta reippaamman, vaan enpäs päätöstä tehdessä arvannut päätyväni hellelenkille. Aurinko porotti ja tuntui kerrassaan kuumalta. Vastatuuli ei yllättäen ollut lainkaan huono juttu, sillä se viilensi vähän oloa. Sain rutistettua 40 min reippaampaa ja huokaisin tyytyväisyydestä loppuverkan alkaessa.

Tänään en tainnut olla yhtään palautunut pitkistä varten. Jälleen lähes helteistä ja voimat ihan poissa. Alusta lähtien tuntui tahmealta. Kotipihassa vähän reilun 16 kilsan jälkeen olin aivan poikki. Väsymys oli valtava ja tuntuu yhä. Ruoka ei ole maistunut, mutta juonut sentään olen. Veikkaus, että yhdistelmä helteinen aamupäivä, väsynyt nainen ja pitkä lenkki ottivat veronsa. Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen, sillä seikkailu pitkin pohjoisen Helsingin katuja ja kujia oli virkistävää. Hevosreittejä, koirakisoja, juomatauko leikkipuistossa, tuoreiden lautojen tuoksua, metsän viileyttä, hiljaisuutta ja pölyllä kuorrutettu punatukkainen tyttö.

Naisten Kymppi odottaa


Toissavuonna päätin, etten enää ikinä koskaan milloinkaan osallistu Naisten Kympille. Sain kertakaikkiaan tarpeekseni ryysiksestä, joka oli mahdoton. Päätös syntyi kaupunginteatterin nurkilla, jossa jouduin työkaverin kanssa kummalliseen sumppuun ilman mitään ohitusmahdollisuutta.

Never say never... Merituuli sai houkuteltua Takomorunnersin tiimin mukana tämän vuoden Kympille. Reitti on muuttunut, joten ehkä uteliaisuutta oli niin paljon, että halusin lähteä katsomaan, mitä on tarjolla. Mitään en lähde tavoittelemaan, vaan aion viettää mukavan iltapäivän toivottavasti aurinkoisessa kaupungissa. Ei haittaa, vaikka kävelisin koko matkan. Tärkeintä on olla ulkona.

Palautumisen kannalta kävely tai tosi hidas hölkkäily on taatusti paras vaihtoehto. Huomasin juosseeni tällä viikolla jo yli 40 kilsaa, mikä on mulle paljon. Vaikka ensi viikko on lenkkien määrässä iisimpi, se ei ole sitä niiden kovuudessa. Tuokin puoltaa Kympin ottamista palautteluna kaikesta rasituksesta ja työviikon jutuista.

Koetin katsella tapahtumainfoa - huonoin tuloksin. Järjestävä taho on mennyt tekemään tapahtumainfon sähköiseksi lehdeksi, joka ei toimi ruudunlukuohjelman kanssa. En saa mitään tietoa, vaikka miten yritin. Ei toimi, niin ei toimi. Tästä aion laittaa viestiä, kunhan kirjoittelen palautetta huomisen jälkeen. Onneksi Tanja luki mulle omasta lehdestään tärkeimmät, kuten tavarasäilytys, juomapisteet ja reittikartta. Ihan en lähde ummikkona, mutta ei ollut mukavaa huomata joutuvansa turvautumaan näkevän apuun. Tätä Naisten Kympin järjestäjät voisivat parantaa ja tuottaa tapahtumainfon saavutettavassa muodossa. Se ei paljoa vaatisi, mutta auttaisi taatusti muitakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti