Pölykuorrutusta

Hesari kirjoitti, että eilen ilmanlaatu oli Leppävaarassa ja Kauniaisten keskustassa yhtä huono tai jopa huonompi kuin Pekingissä. En ihmettele, sillä katupölyn määrä on valtaisa. Ikkunaa ei paljoa viitsi avata, kun pölyä on heti ikkunalauta täynnä. Ulkona tuntuu, että pölyä on joka paikassa ja hiekka ratisee hampaissa. Puolessa viikkoa jouduin Tallinnanaukiolla harmaan pilven keskelle. Käveltiin avustajan kanssa oivallisesti putsauskoneen ohi, kun rohkeasti kuljettiin nenä kohti Hulluja päiviä.

Tätä kaikkea uhmaten kävin torstaina juoksemassa viikon reippaan. Huokailutti, kun minuuttimäärä Excelissä oli 55. Jestas, sehän on ihan kauheasti! Ei mun reippaat viime vuonna tähän aikaan näin pitkiä olleet. Varmasti ei olleet! En kyllä tarkista treenimerkinnöistä, sillä saatan olla väärässä ja aika on kullannut mielikuvat.

Rohkeasti kokeiltiin jokivartta kohti Arabianrantaa. Täytyyhän sen olla jo sulaa. Täytyyhän? Märkää, veden jättämiä uria, kuivaa hiekkaa, märkää hiekkaa, lisää veden jättämiä uria. Onneksi tämä on alkuverkkaa, joten ei haittaa. No, ei haittaisi muussakaan, kunhan vain hiljentelee epämääräisissä kohdissa.

Lahdentien alikulku ja jäätikköä. Tunneli on niin pitkä ja kolkko, ettei lämpö ollut yltänyt sen keskelle. Kuoppia, mutta ihan joen vierustaa pääsi eikä tarvinnut kiertää talojen vierustan kautta.

Verkka takana ja sitten mentiin. Päätös käydä kääntymässä Arabianrannassa hiekkatien päässä. siitä tulisi hyvä lenkki. Vastatuuli, pöly yskitti ja pöly haisi. Oikeasti - se kauhea katupöly haisi mun nenässä. Eikö kukaan muu tunne pölyn hajua? Se haisee ja kutittaa.

Kaveri kysyi välillä, pitäiskö hidastaa. Mun yskiminen kuulosti hetkittäin pahalta. Kurkkua kutitti, kun joka maailmankaikkeuden pölyhiukkanen syöksyi hengitykseen ja keuhkoputkiin. Avaavan olin ottanut, mutta ei sekään kaikelle pölylle mitään mahda. Musta tuntui, että jossain kohdassa yskiminen helpotti ja hengittäminen lähti sujumaan paremmin.

Hämmästyttävän äkkiä 55 minuuttia meni, kun hurjina juostiin vielä 7 sekkaa yli. Vuoden takaiseen verrattuna on ehkä jotain tapahtunut - keskari 8:08 ja matkana 6,78 kilsaa. Tästä on hyvä jatkaa, kun miettii, että lähes puolet oli vastatuulta ja monet huonot kohdat hidasteltiin ja varottiin. Ja mulla oli tunne, että olisin voinut vielä jatkaa. Ei tuntunut, että luojan kiitos tämä oli tässä.

Sisällä tuntui, että kaikki katupöly tuli mukana. Kasvot ja kädet oli pölykuorrutuksen peitossa. Hiuksissa oli jotain epämääräistä, joka lienee pölyä. Vaatteet oli pölyssä ja trikoot vähän kurassa. Lenkkareita en ole uskaltanut katsoa tarkemmin.

Ja silti nautin keväästä. Nautin auringosta. Nautin ilman lämpenemisestä ja katujen sulamisesta. Nautin siitä, kun voin lähteä kevyemmissä lenkkitamineissa ulos. Nautin nastojen piilottamisesta kaapin kätköihin. Nautin merinovaatteiden nostamisesta yläkaappiin. Ja nautin ajatuksesta, mitä edessä olevat viikot ja kuukaudet punatukkaisen tytön eteen tuovat. Kesä - olen valmis.

Sinivuokot ovat viime vuoden vappupäivältä. Niitä odotellessa.