Neljäs HHM ja kahdeksas puolimara ei ollut helpoimman kaavan kautta. Koko talven olen ollut terveenä ja saanut juostua hyvin. Viimeiset 2,5 vuotta olen ollut terveenä ja saanut juostua hyvin. Ei flunssaa eikä mitään, kunnes tuli toukokuun viimeinen päivä. Nenä tukossa, yskittää, nenä vuotaa ja kaikki just nyt. Etkö flunssa voi tulla 1,5 viikon kuluttua?
Laskin päiviä ja paranemisen todennäköisyyttä. Skippasin yhden sovitun lenkin. Lepäsin, luin, lepäsin ja tein kaikki mahdolliset taiat. Keskiviikkona testilenkki - joko pahenee tai ei pahene. Päätös sen mukaan. Ei pahentunut eikä tapahtunut mitään muutakaan. Tukkoisuus helpotti ja taivuin jopa nenäkannuun, jota inhoan. Mitäpä ei ihminen tekisi päästäkseen kuluttamaan lauantaiaamupäivän ulkoillen?
Hermostuttaa ja oksettaa
Aamupalaksi smoothie ja puuroa. Ei tahdo maistua. On huono olo. Jännitystä, ei sen kummempaa. Rauhallisempi olen kuin monena edellisenä juoksupäivän aamuna. Yskä tahtoo jotain lämmintä. Kahvi ei maistu, joten kiehautan mukin inkivääriteetä. Vielä viimeiset yskänkarkoitusloitsut ja toive, jospa tämä tästä.
Joko mennään?
Finlandia-talolla eestaas kävelyä, vessajonoja ja ihania kohtaamisia tuttujen kanssa. Muutamien näkemistä olin odottanut ja onneksi heidät kaikki kohtasin.
Lähtöalueella tuulee. Missä olisi suojaisempaa? Vähän kylmä. Kylmät kädet - mulla, jolla ei ole kylmät kädet kuin paukkupakkasella. Yskittää. Pari avaavaa lisää, jotta omat hengitysongelmat eivät kaada tätä huvia. Karmoliskarkki suuhun, koska se auttaa vähän.
Voitaisko jo mennä? Ai vieläkin starttiin aikaa pari minuuttia. En mä jaksa odottaa. Mennään jo! Ajatus kipaista matkaan jossain 2.45 ja 3.00 jänisten puolivälistä. Ajatus ja toteutus jotain ihan muuta. Kolmen tunnin jänis pääsi eteen - ei tässä näin pitänyt käydä. Ihanaa, kun järjestäjä on laittanut jäniksen myös kolmen tunnin vauhtiin. En muista koskaan ennen nähneeni. Arvostan, sillä mulle se kertoo, että järjestäjä haluaa mukaan myös meitä muita eikä pelkkiä pikakiitäjiä.
Kiemuroita sinne ja tänne. Melkein kiinni jonkin talon seinässä - ehkä Sanomatalo, en muista enää. Kiasman kulma ja koiranulkoiluttajalta vihainen kommentti "Menkää laitakaupungille juoksemaan!". Jep, ei nyt mennä. Me mennään just tästä, koska tämä on hyvä.
Viimein kiemuroiden jälkeen Baanalle. Kolmen tunnin jänikselle heipat. Nätisti pääsee ohi. Lupasin itselleni olla tyytyväinen, kun kolmen tunnin jänis on takana ja pysyy takana. Epävarmuus yskimisestä kaihertaa, mutta en tiedä, ellen kokeile.
Kohti Kaivaria
Alku ehkä vähän liian kova. Ratikkakiskoja ja Hietalahden tori. Ei ruuhkaa ja saa mennä rauhassa. Edellinen jänis näkyy horisontissa, mutta hän menköön menojaan. Ei ole tänä vuonna punatukkaista tyttöä varten tuo vauhti. Vilkaisu taakse - kyllä seuraava jänis on jäänyt ja jää edelleen.
Pehmeää hiekkaa kohti Kaivaria. Meri ja aina vain likemmäs rantaa. Meri ihan vieressä. Kesäpäivä ja saan juosta just nyt tässä. Juha Tapio huomauttaa kaupungin ihmettelemisestä aamunkoitteessa. Kyllä, sitä olen tehnyt monet kesäaamut ja monet pimeät tuuliset talviaamut.
Juomapisteeltä vettä. Mukijalkapalloa -hyvin potkaisin sekä tässä että myöhemmin. Eka ylämäki tuntuu ihmeen hankalalta. Yskittää. Silja Kustaanmiekassa ja sen terminaalin mäki. Ei paha. Se edellinen mäki oli pahempi.
Lakkauttakaa mukulakivet!
Eka geeli ja hörpin sitä Kauppatorin lähestyessä. Hemmetti näitä mukulakiviä! Epätasaista. Kuka on tehnyt mukulakivistä kuoppia ja rakentanut tällaisen kadun? Pakko rauhoitella itseä, sillä nyt voi vain satuttaa koipensa. Ihanaa, kohta saa vettä ja kaamea geelinmaku lähtee pois. Kauppatorilla nainen huutelee, että on yksi keskeyttänyt.
Kohti Katajanokkaa. Jättisuuri rotvallin reuna alas. Jättisuuri rotvallinreuna ylös. Rekka pysähtyneenä keskellä risteystä. Sitä ei voi ylittää eikä alittaa eikä läpikään pääse, joten on kierrettävä.
Katajanokka on ollut joka kerran mulle hankala. Alas kadulle, ylös jalkakäytävälle, mukulakiveä, alas kadulle, ylös jalkakäytävälle - tätä samaa loputtomiin. Viikkarin terminaalilla sora rapisee laivamatkaajien jaloissa. Ei onneksi yhtään ihmistä matkalaukkuineen keskellä tietä. Juomapiste ei tule yhtään liian aikaisin. On jano.
"Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan" Tänään ainakin Katajanokasta selvisin. "Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään....". Kaija Koo on osunut ytimeen ja just tämän punatukkainen tyttö on viimeisten vuosien aikana oivaltanut ja oivaltamassa. Ristiriita onnellisuuden ja vaivihkaa hiipivän väsymyksen välillä. Kumpi voittaa? Se selviää ennen keskipäivää.
Kymppi tavoitteessa ja vapautus sillasta
Kympin väliaika on sitä, mitä ajattelin. No, jopa parikymmentä sekuntia parempi, kun jäi 1.22 puolelle. En kysynyt, vaan arvailin ja päättelin. Ajattelin, etten oikeastaan halua tietää, jos se onkin pettymys. Faktat katsoin jälkikäteen.
Jee, ei noustakaan tuolle kauhealle sillalle tuota kauheaa mäkeä. Ei mennä Pohjoisrannasta Merihakaan, vaan kierretään. Pitkäsilta lähestyy. Yskittää. Sillan yli Hakaniemeen ja kohti Kalasatamaa.
Aina vaan vastatuuli. Olen taatusti kääntynyt useamman kerran. Kuka kumma kääntää tämän tuulen samalla? Tietty se viilentää, mutta en tahdo puskea läpi tuuliseinän.
Jätänkö tähän?
Notkahdus ja yskittää. Ei ole voimia jatkaa. Olkoon koko lysti! Ajattelen jättäväni kesken seuraavalle juomapisteelle. Ei ole tänään mun päivä, vaan flunssan rippeet vie voiton punatukkaisesta tytöstä. Samalla kaivan geeliä. Onko tässä mitään järkeä kaivaa geeliä ja ajatella keskeyttävänsä? Olenko oikeasti kuitenkin jatkamassa? Koskaan en ole näin vakavissani miettinyt jättäväni kesken.
Kulttuurisauna. Ihmisiä pelaamassa sitä tenniksen tapaista peliä, jonka mailat ovat kuin isot pingismailat. Geeli helpottaa ja kohta saa vettä. Ruma laiva purkamassa lastia. Kuormaaja nostaa kauhan, avaa sen ja kahmaisee lastia mukaansa. Laivan kyljessä jotain Eirasta ja Helsingistä.
Rumat tornitalot. Ei nuo ole valkoisia. Mikä puuduttavan tylsä pätkä. Purettuja taloja, asfalttia ja tylsyyttä. Nuoruusvuosien tuttu rallatus Famesta raikaa korvissa.
Vankilanmuuri. Teurastamolta ruoan tuoksu ja paljon ihmisiä. Vankilassa näyttää olevan lentopallokenttä. Siitä on kauan, kun kävin noiden muurien sisäpuolella. Se oli oma maailmansa.
Taas ylämäki. Ei näitä pitänyt olla, kun Märskyn mäki on pois. Ai, tästä saa luopua kesken. Ei haittaa, sillä olen ihan poikki. Tuntuu, että vauhti katoaa täysin. Data kuitenkin tietää, että notkahduksia oli vain muutama ja iso osa oli joko tasaisen tappavaa tai notkahdusten jälkeen menetettyjä sekunteja kiinni ottavaa.
Taatusti tuplattuja kilometrejä
Uskon yhä, ettei kolmen tunnin jänis ota kiinni. Mulla on aikaa. Muistan, että 15 kilsassa aikaa kolmen tunnin alitukseen on reilut 55 minuuttia.
Vaihteeksi yskittää. Teollisuuskatu ja punaiset liikennevalot. Onko pakko pysähtyä? Jos pysähdyn, pääsenkö enää liikkeelle? Karmoliskarkki, jos se helpottaa yskimistä vähän.
Pohkeissa jotain outoa. Kaivan suolan ja nieleskelen sitä. Olihan se juomapiste jossain? Teollisuuskatu on kai ihan kiva, vaikka siinäkin saa hyppiä poikkikatujen yli. Eikö vaan voisi juosta ajoradalla? Siinä ei olisi rotvallinreunoja.
Konepaja ja radan varsi lähestyy. Mietin vielä kerran jättäväni kesken. Ei kukaan jätä kesken 19 kilsan juomapisteellä! Yritä nyt ymmärtää, että yskimisen kanssa elät ja juokset. Sun hengitys ei vingu eikä ole vaikea hengittää. On vaan raivostuttavaa yskiä. Ja miksi sitten hörpit just geelin, jos muka jätät kesken? Älä höpötä! Tosi kehittävää keskustelua itseni kanssa. Olen ihan poikki. En edes jaksa kuunnella, mitä musaa korviin soi. Pätkiä sieltä täältä tarttuu ja mieli virkistyy hetkeksi " Korkkarit kattoon, tää ilta on meille Mun sielunsiskoille, supernaisille Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa".
Silta ja rata on tuossa. K-juna, jonka kyydissä ei voi liftata kotiasemalle. Taas nousua. En juokse. Aloitan mattojen kutomisen, koska se on paljon helpompaa. Juu, ei kuulema sovi mulle. Olen samaa mieltä. Kai sitten juoksen.
Ohitettiin joku. Jää taakse ja raahaa jalkojaan. Tekee mieli kääntyä tokaisemaan "Ei saa raahata jalkoja. Kengänpohjat kuluu.". Kuulostaisin äidiltäni. Vika juomapiste, josta muki vettä. Huh, kenkien kuluttaja jää taakse. Lintsillä laitteiden hurinaa ja kiljuntaa. Jos tuo on Lintsi, seuraava autotie on Hesari. Tiedän, että se 20 kilsan kyltti on siinä tunnelin jälkeen hiekkatien alussa. Sen täytyy tulla kohta.
Lopu jo!
Hiekkaa ja Finlandia-talo näkyy. Vaan yksi pieni lahti pitäisi kiertää. Abba osuu muistuttamaan The winner takes it all. Otan, mutta ei tule tänään helpolla. Tässä on ylämäki. Ai ei muka ole - älä väitä. Mun jalat kyllä tietää. En muista, koska olen ollut näin loppu.
Kuulema yhä napsitaan selkiä. Kyynisesti huomautan, että ne ovat kuitenkin tavallisia lauantaiulkoilijoita. Jaa, jos niillä on tämän vuoden HHM-paita, ei ne kai sitten ole. Pääsenkö oikeasti vielä jonkun ohi, vaikka oma keskittyminenkin on aivan nollassa? Muutama sata metriä tuntuu kympiltä.
Jotain koetan vielä irrottaa, kun todella se vika satanen on edessä. Kai sitä irtosi, kun vikan satasen selätän 36 sekunnissa. Maalissa tuntuu, että vain yskin ja yskin. Marjo oli jäänyt odottamaan. Kuulumisten vaihdot ja muutama kyynel. Jäin henkiin - kaikesta epäuskosta ja puolikuntoisuudesta huolimatta.
Ei se jänis tullut
Kolmeen tuntiin jäi varaa, kun kello pysähtyi 2.56:10. Via dolorosa toi kolmanneksi parhaan puolimaran ajan. Ei selityksiä, vaan fakta, ettei punatukkainen tyttö ollut täydessä iskussa. Toinen fakta on, että nestehukka iski huomaamatta. Ei ollut ymmärrystä juoda osalla juomapisteistä kahta vesimukillista. Totuus selvisi vasta iltapäivällä ja illalla, kun olisin voinut tyhjentää Päijännetunnelin.
Syke huiteli vahvasti vk:n yläpäässä, mutta siitäkin selvisin. Jossain vikoilla kilsoilla joku liikenteenohjaaja sanoi, että sisulla loppuun. Päivän saldona paras kotikaupungissa juostu puolimara. Yskä ei ollut moksiskaan retkeilystä. Kai se huokaisi, että hullu akka, joten jospa vähitellen annan sille periksi. Vaikka otin sen, mitä otettavissa oli, jotain jäi kaihertamaan. Jos juoksen puolikuntoisena tuon, voisinko... Kunnianhimo kolkuttelee ovella ja loppuvuonna katson, päästänkö sen sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti