Hengityksenlämmittimen testailua

Kovin ovat päivät karanneet töihin, lenkkeihin, kaikenlaiseen elämään ja arjen rientoihin. Ajattelin, että olen naputellut ajatuksiani tänne ihan just. No, se ihan just näyttää olevan yli kuukausi sitten.

Viime vuodenlopulla aloin tuskaantua lenkeillä yskimiseen ja limaisuuteen. En saanut aikaan tehdä asialle mitään. Hirvitti, jos astmalääke ei auta ja jos sitä tai tätä tai tuota. Pelotti, etten ehkä voikana juosta läpi talven. Oli helpompaa laittaa hetkeksi pää pensaaseen ja koettaa selvitä lenkit mahdollisimman vähällä yskimisellä. Välillä onnistui tosi hyvin ja välillä ei yhtään hyvin.

Tammikuun lopulla luin Facebookin astma-ryhmästä hengityksenlämmittimistä. Olin siitä pari talvea sitten yhdeltä ystävältä kuullut, mutta jotenkin asia oli kadonnut mielen syövereihin. Luin keskusteluja ja ihmettelin kokemuksia. Kysyin ystävältäkin neuvoa ja käyttökokemuksia.

Hiemanb huuhaana tuota pidin. Miten muka joku tuollainen suun ja nenän eteen laitettava systeemi voi helpottaa yskimistä ja lenkkeilyä? Niin varmaan. Kaikkea kuuleekin. Positiivisia kokemuksia oli niin paljon, että mietin kokeilun kenties sittenkin kannattavan. Vaikka huuhaatahan se tietty on eikä ainakaan sovi mulle.

Yllätyin, että Suomen Jonas on tehnyt hengitysilmanlämmittimiä 1980-luvulta lähtien. Ajattelin, että tämä on jokin viime vuosien juttu. Jonaksen hengityksenlämmitin on tehty polyeteenivaahdosta ja teräsverkosta. Ulos hengittäessä sen kennot lämpenevät ja sisään hengittäessä ne luovuttavat sitoutuneen lämmön ja lämmittävät hengitysilmaa.

Tammikuun lopulla tilasin Suomen Jonaksesta hengityksenlämmittimen ja siihen mukana tulevan merinobuffin. Rastitin kohdan ulkoilu ja urheilu ja jäin jännäämään, mitä posti mulle kiikuttaa. Tilaus tuli hurjan äkkiä ja pääsin testaamaan tuotetta heti postista haettuani.

Buffi on hyvä. Siinä on takana kiristysnauha, jolla sen saa sopivan tiukalle. Hengityksenlämmitin on palanen, joka asetellaan nenän ja suun eteen. Nenän kohdalla on pieni klipsin tyylinen, jolla sen saa kiinnitettyä jotenkin. Lisäksi buffi pitää sen paikallaan.

Yskiminen väheni merkittävästi. Hengittäminen oli kuitenkin tosi raskasta. Tuntui, etten vain saa happea. Samalla tiesin, että happi kyllä kulkee. Tunsin, että tukehdun ja ahdisti. Enemmän tuo oli tunne, sillä inhosin ajatusta, että jotain on nenän ja suun edessä.

Muutamat lenkit tuon kanssa juoksin. Hengittäminen oli raskaampaa ja syke nousi reilut kymmenen pykälää. Viime viikon sunnuntaina onnistuin pitkiksellä saamaan keskisykkeen likelle aerobista kynnystä vain siksi, että hengityksenlämmitin oli matkassa mukana kaikki 2,5 tuntia.

Toimi ja ei toiminut. Tiesin, että auttaa. Ahdisti, koska syke nousi ja hengittäminen oli raskasta. Plussat ja miinukset kamppailivat toisiaan vastaan. Ilman buffia hengityksenlämmitin ei pysynyt paikallaan, joten vaihtoehto buffi pois oli mahdoton. Parhaiten se pysyi aloillaan, kun buffi oli nenään asti. Helpompi oli hengittää, kun buffi oli vain suuhun asti. Ei, juu, ei, juu, ei.... En mä tiedä.

Olin jo aikaisemmin lukenut Jonaksen tekemästä Jonasportista, joka on tarkoitettu erityisesti urheiluun talvisissa lämpötiloissa. Ynnäilin, etten kai mitään menetä, vaikka kokeilen. Hintaa oli vajaa neljäkymppiä, joten en tuosta konkurssiin mene. Kun testaan, ei ainakaan jää pohdituttamaan, olisiko kannattanut.

Tilasin Jonasportin sunnuntaina ja postipaketti oli haettavissa parin päivän kuluttua. Olin mennä solmuun tarrojen kanssa ja lopulta kahlitsin hiuksenikin Jonasportin tarrakiinnitykseen. Auts, kun niitä irrottelin.

Tänään lähdin pakkasaamunlenkille auringon paistaessa ja mittarin näyttäessä -15. Pohjoistuulen kera tunne oli -23. Hrrr..... Vaatetta päälle ja operaatio näin kiinnitän uuden hengityksenlämmittimen käyntiin.

Vantaanjoen vartta kohti Vanhankaupunginkoskea ja sieltä Koskelantietä Mäkelänkadulle, Puu-Käpylän läpi radan varteen ja lopulta 11 kilsan jälkeen kotiovella. Ja hei - se toimi! Hengittäminen oli helppoa. Tarrakiinnitys pysyi paikallaan enkä solminut itseäni siihen. Yskiminen lakkasi lähes täysin. Hengityksenlämmitin pysyi paikoillaan. Syke nousi, mutta ei niin paljon kuin toisen version kanssa.

Avustajani katseli, että Jonasportissa suuaukko on jotenkin isompi. Lisäksi se näytti hänestä näppärämmältä. Kommentoipa myös sen, että mun puhe kuului eri tavalla ja ylipäätään mun elämä tuon kanssa näytti helpommalta kuin sen toisen version kanssa.

Pankkirosvon ja avaruusolion yhdistelmältä tuon kanssa näytän, vaan väliäkö sillä. Tärkeintä, että voin hengittää, voin olla lenkillä yskimättä ja voin juosta myös pakkasella. Huomenna uusi testi. Jos tulos on yhtä positiivinen kuin tänään, otan Jonasportin vakiokäyttöön pakkasilla. Sen toisen jätän kävelylenkeille ja rauhallisempaan ulkona liikkumiseen. Huomenna näen senkin, juokseeko ystävä lujaa pakoon, kun kuvittelee mun olevan jokin avaruusolio.