Oivalluksia karkin syönnistä

Olen vuosikymmeniä ollut perso makealle. Opiskeluaikana upposivat karkin lisäksi pullat, keksit, viinerit ja lähes mikä tahansa makea. Välillä koetin olla syömättä, vaan eihän siitä mitään tullut. Päivän pari kitkuttelin ja sitten jälleen lakka-hunajaviineriä tai jotain muuta hyvää kahvin kanssa tai karkkia kirjan lukemisen seuraksi.

Kun odotin poikaa, olin ekan kerran tilanteessa, jossa makea ei maistunut. Suurinta herkkuani monet kuukaudet olivat pieni pyöreä näkkäri ja vichy. Ei, mikään muu näkkäri ei kelvannut. Sen oli oltava tuota pientä pyöreää. Karkki maistui ensin, mutta aika nopeasti huomasin joutuvani heittämään pois avattuja karkkipusseja, koska sisältö oli kovettunut. En syönytkään, sillä ne eivät maistuneet millekään tai maistuivat pahalle. Toiveikkaana ajattelin, jos vaikka.... Poika syntyi ja sama meno makean osalta jatkui eli ei tullut pysyvää muutosta.

Joitain vuosia sitten huomasin, etten enää ostanut kotiin keksejä enkä makeaa kahvileipää. Keksejä otan, jos niitä on töissä iltapäiväkahvilla. Muuten eivät vain maistu. Positiivista! Saman kohtalon ovat kokeneet viinerit ja monet muut makeat kahvileivät. Marjapiirakoita, Lidlin taivaallisia mustikkamuffinsseja, porkkanakakkua ja satunnaisesti jotain muuta syön. Kotiin en osta kuin niitä mustikkamuffinsseja, mutta onneksi käyn Lidlissä lähinnä silloin, kun Sportyfeelin recoveryt tai ne isommat energiageelit ovat loppu. Ai, myös alkoholiton olut vie jalat kohti Lidliä, sillä mikä on parempaa saunajuomaa kuin tuo.

Mutta se karkki.... Olen sentään tullut ronkelimmaksi ja mikä tahansa ei kelpaa. Oikeastaan on aika vähän karkkeja, joita syön ja joista tykkään. Suklaata popsin, mutta en sitäkään enää niin paljon. Limujakaan en juo, sillä Pepsi maksi -kausi jäi aikoinaan lyhyeksi. Tänä vuonna olen tainnut juoda kahdesti mukillisen Cocista.

Monet kerrat olen huokaillut, miksi en saa mitään tolkkua tähän karkinsyömiseen. Se ei vain vähene ja kerta toisensa jälkeen löydän kauppakassista karkkipussin.

Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut lomalla ja huomannut merkillisen asian. Ei mulle maistu karkki! Käsittämätöntä! Ostin viikolla Punnitse ja säästä -kaupasta jogurtti-inkiväärejä, joita olen popsinut. Ostin myös Prismasta karkkipussin, joka on yhä avaamattomana. Samoin vain puoliksi syötynä on reilu viikko sitten ruokakaupasta ostamani karkkipussi. Mitä kummaa tapahtuu?

Mietin ja pohdin, kun tuntui omituiselta. Söin mansikoita, kävin kahvilassa ja otin kahvin seuraksi mustikkapiirakkaa, porkkanakakkua tai tänään jopa Haltialassa munkin. Se karkkipussi pysyi avaamattomana ja toinen puoliksi syötynä. Ei tehnyt mieli maistaa.

Olenko syönyt karkkia väsymykseen? Olenko syönyt karkkia rauhoittaakseni kiireen tunnetta? Olenko syönyt karkkia levätäkseni? Olenko syönyt karkkia, koska kiireisen päivän jälkeen se on antanut jokin omituisen hyvän olon tunteen? Vastaus näihin kaikkiin taitaa olla kyllä tai lähes kyllä.

En tiedä, miten saan nykyisen tyylin jatkumaan elämässä loman ja kesän jälkeen. Hirvittää, että palaan samaan tuttuun tapaan. Tiedän, ettei tarvitse ja tiedän voivani valita joka kerran uudestaan. Silti pelkään, että muutama virhevalinta vie takaisin tutulle polulle.

En ole aikaisemmin ajatellut asiaa näin. Ehkä en ole ollut valmis miettimään ja kuuntelemaan, mitä itsessäni tapahtuu. En tiedä, olenko tänään yhtään valmiimpi. Ainakin olen kenties hoksannut, mistä on kyse. Jospa se olisi alku, josta voisi päästä eteenpäin.