tiistai 5. joulukuuta 2017

Iltapäivähömpöttelyä - Joulujuoksu


Lauantain Joulujuoksu oli mulle jo kolmas. Tykkään tapahtumasta, kohtalaisen leppoisasta tunnelmasta ja siitä, miten juoksemalla voi tukea Pelastakaa lapset ry:n toimintaa kotimaan lasten hyväksi.

Tälle vuodelle reitti oli uusittu. Kympin osalta se tiesi vain yhtä kierrosta, mutta valitettavasti melkoisen kiemuraista reittiä. Toisaalta se tiesi myös sitä, että ohittavia juoksijoita on tosi vähän. Ei tarvinnut odotella, milloin kakkoskierroksella olevat kympin juoksijat alkavat painua jonossa ohi.

Lähdin soitellen sotaan, sillä mulla ei ollut aavistustakaan, mistä ja miten reitti kiertää. Olin lukenut, että Baanaa ja Ruoholahdesta, mutta siihen viisauteni jäi. Ehkä oli hyvä, etten tiennyt. Olisi voinut iskeä paniikki, jos olisin tajunnut, miten mutkien, käännösten, kiemuroiden ja ties minkä kautta kilometrejä taitettiin.

Joulupukki, joulumuori ja muut matkaan jo käy


Lähtö oli Finlandia-talolta, jossa oli kiva odotella sisällä. Vähän ennen starttia ulos, Sports tracker päälle, hanskat käteen ja lähtöalueelle odottelemaan. Niin se Tracker - kuvittelin laittavani päälle.

Ei viitsitty ahtautua letkan häntäpäähän, vaan jäätiin lähtöalueen sivuun odottamaan, kunnes on hännänhuippujen vuoro kipaista lähtöviivan yli.

Baanaa kohti Ruoholahtea. Aika pian alkoi ohi mennä vitosen kärki. Huh, vitosen kääntöpaikka on tuossa eli nyt nämä loppuvat. Matkaa sai jatkaa kaikessa rauhassa.

Ratikkakiskojen ylityksiä. Rotvallinreunoja. Sadevesikouruja. Loskaa ja petollisen liukasta jäätä. Käännöksissä varovasti, kun tossut luistavat.

Kuva matkan varrelta

Olin arponut kesätossujen ja nastojen välillä. Varalta heitin nastat reppuun, sillä muistissa oli vuoden takainen liukastelu samaisessa juoksussa. Kyllä sain liukastella, mutta vähemmän ja liukkaat kohdat olivat lumisohjoloskajäätä, joten ne olivat näkyvissä eivätkä petollisesti piilossa.

Arvomme oikean reitin


Reitti oli merkitty liloilla nuolilla ja muutamalla lilalla nauhalla. Tosi vaikea oli merkintöjä nähdä ja muutaman kerran oltaisiin helpolla lähdetty ihan väärään suuntaan. Pari sataa metriä edellä juoksi kaveri, jonka oranssi paita hehkui liikkuvana opasteena. Koetettiin tarkkailla, mihin suuntaan ja minkä nurkan taa hän edestä häipyi. Koetettiin kurkkia, missä näkyy oranssia.

En muista, että missään olisi ollut näin huonosti tehtyjä reittimerkintöjä. Myös liikenteen kanssa oli jotain outoa. Ratikka nökötti keskellä risteystä. Liikennevalot nakuttivat punaista. Yli päästiin aika helposti, mutta kuulin, että reiluun kolmeenvarttiin kympin juosseetkin olivat taivastelleet ratikoita ja liikennevaloja.

Lieneekö järjestäjillä ollut vajausta liikenteenohjauksessa vai mistä oli kyse. Hermostuttavaa tuo oli. Kolmen naisen voimin koetettiin tehdä viisaita päätelmiä ja ymmärtää, mikä on seuraava siirto.

Punainen taivas ja kauniita valoja


Aurinko laski pian startin jälkeen. Taivaanranta värjäytyi upean punaiseksi, kun aurinko painui pois joulukuisen illan hämyn tieltä. Näky oli valokuvamainen ja iskostui mieleen yhtenä retken kauneimpana kuvana.

Ruoholahdessa ravintolan valoja. Jätkäsaaren uuden hotellin valot. Sillan ylitystä. Uudehkoja taloja. Vaihteeksi käännös johonkin. Pää ihan pyörällä kääntyilystä ja suuntavaisto sekaisin.

Ai, takaisin Baanalla. Hei, tämän tunnistan. Vauhti lähti kiihtymään Baanan metrien kadotessa jalkojen alta. Siinä oli helppo juosta ja kaikki vain sujui sen ihmeempiä miettimättä. Suvi opasti tosi hyvin ja juokseminen oli helppoa. Hämmästelin hetken sen helppoutta, kun Tiinalta kuulin vauhdin olevan tasaisesti 8:15 maissa. Olin lähtenyt juoksemaan jotain 8:40-9:00 vauhtia, koska sillä kymppi taittuu leppoisasti 1,5 tuntiin ja ollaan maalissa puoli viisi.

Baanan juomapisteelle stoppi ja muki vettä. Voi hemmetti, miten kylmää tämä on. Otsan seudulla vihloo, kun kylmä vaeltaa ruokatorven kautta eteenpäin. Silti vesi teki hyvää.

Pikkuparlamentti. Kilsoja takana reilu seiska. Mistä vielä kierretään? Ahaa, nyt käännytään asemaa kohti. Juu, Töölönlahti ympäri.

Finlandia-talo hehkui Suomi 100 -valaistuksessa. Upea sininen ja juhlava valaistus.

Kiipeän, kiipeän, kiipeän


Puusilta ihan loskassa. Tossut luistavat. Kävellään. No, tähän on jo totuttu, kun on niin monet liukkaat kohdat hipsuteltu ja katujen ylitykset kävelty. Suvi jatkaa äärimmäisen tarkkaa opastusta - suurkiitos siitä.

Siinä se on - Linnunlaulun ylämäki. Kävellään kaikessa rauhassa. Jos tämän juoksisi, naiset vetäisivät itsensä suotta väsyneiksi. Alaspäin suunta on paljon kivempi.

Linnunlaulun puutaloja jouluvalaistuksessa. Tunnelmallista. Rauhallista. Aivan kuin olisi kaukana kaupungin vilskeestä. Ja sitten - vierestä menee juna ja Hesarin äänet alkavat kuulua kauempaa.

Mutaista ja märkää hiekkaa. Asfaltti ja käännös vikalle reilulle kilsalle.

Höyryveturi ja maali


Vauhti oli vähitellen kiihtynyt. Jossain kasin ja ysin tienoilla sanoin Tiinalle, etten halua kuulla sen hetken vauhtia. On parempi, että pysyn onnellisen tietämättömän.

Edessä oleva kaveri ei ole enää parin sadan metrin päässä vaan matka on kutistunut puoleen. Matka on kutistunut 30 metriin. Kaveri kääntää päätään, kun kuulee ääniä takaa.

Vauhti on tainnut yhä kiihtyä. Pieni pirulainen huhuilee, että rinnalle, kaveri mukaan loppukiriin ja neljän naisen voimin maaliin. Ei! Ei tätä viimeistä minimaalista ja niin suurta ylämäkeä. Ties monennenko kerran uhkaan tasoittaa koko mäen. Metreissä se on muutama, mutta tuossa kohdassa vähintään vuori.

Suvi sanoo, että mun pitää vain sanoa, kun haluan hidastaa. Pyh, minä mitään hidasta. Sen taisivat matkaseuranaisetkin huomata. Tiina koettaa sanoa jotain vauhdista, mutta Suvi älähtää hänet hiljaiseksi. Hyvä niin.

Saan kuulla puskevani eteenpäin kuin höyryveturi. Vertaus se tuokin. Ehkä tuohon hetkeen sopiva, sillä punatukkainen tyttö ei periksi anna, kun matka aon alle kilsa.

Kaverin selkä napattu. Muutama sana, että lähtee meidän matkaan loppukiriin. Jostain taisin löytää vielä ripauksen lisää vauhtia. Onneksi maalisuora on edessä, sillä kohta puhti loppuu.

Maaliviivan ylitys ja muutama syvä hengitys. Vika kilsa oli kova, mutta muuten lähinnä huvittelin, hömpöttelin ja nautin matkasta ja sen helppoudesta. Vika kilsa oli nopein ja ne reilut pari sataa metriä, jotka reitti oli kympin yli, olivat vielä nopeammat.

Kuva maalista

Hämmentävää, että puolihuolimattomasti ja ilman mitään ajatustakaan juoksin ajallisesti parhaan mitatun kympin. Montaa en ole niitä juossut, mutta vähän oli vertailupohjaa. Ei 1.25:21 ole aikana mikään fanfaarien arvoinen, mutta mulle se on sitä parista syystä. Se tuli vahingossa. Se tuli helpolla. Se tuli hipsuttelulla ja kävelyllä. Se tuli juomapisteelle pysähtymisellä. Se tuli puhtaasti hyvän mielen hömpöttelyjuoksulla, jossa ei ollut takana mitään tavoitetta. Puolikkailla olen juossut kovempia kymppejä, mutta se on eri tilanne ja valmistautuminen on aivan toista. Nyt söin, join kahvit, vaihdoin vaatteet ja juoksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti