Onko kukaan nähnyt yhtä motivaatiota?

Olen käynyt salilla reilun viisi vuotta yhdestä kolmeen kertaan viikossa. Taukoja on ollut muutama, kun olen keskittynyt vain juoksemiseen jahdaten aikatavoitetta jossain lappujuoksussa eli suomennettuna kolmena syksynä Kaarinassa.

Olen tykännyt aamusaleista ja siitä, että voin ja saan tehdä treenin ennen työpäivää. Helppoakin se on, kun voin käyttää työpaikan salia. Se on pieni, mutta kaikki tarpeellinen löytyy. Ja onhan pienellä salilla helppo liikkua, kun kaikki on vain muutamien askelten etäisyydellä.

Meitä on ollut muutaman ihmisen porukka, jotka olemme aamuisin salilla uurastaneet. Kokoonpano on vaihdellut päivän ja vuodenajan mukaan, mutta samat tutut naamat sinne ovat ilmestyneet vuodesta toiseen. Satunnaisesti on mukaan tullut uusia, jotka ovat jääneet tai kadonneet muutaman viikon jälkeen.

Olen vaihdellut ohjelmia ja kehitellyt uusia. Saliohjelmapohjia on vaikka miten, joten vaihtelua on löydettävissä. On enemmän laitteilla tehtävää ja on enemmän vapailla painoilla tehtävää. Hyvin olen viihtynyt ja ehkä jotain tulostakin on syntynyt.

Vaan nyt... Mulla ei ole mitään motivaatiota mennä salille. Ei huvita nostella puntteja. Ei huvita istua jalkaprässiin. Ei huvita lämmitellä crossarilla. Ei huvita ajatella, mitä tekisin ja millaisen ohjelmarungon rakentaisin. Ei huvita eikä kiinnosta. Ajatuskin siitä, että menisin salille nostelemaan jotain typeriä puntteja on vastenmielinen.

Jotain lihaskuntoa on tehtävä, sillä ei tässä iässä parane sitä kokonaan skipata. Olen nelisen vuotta sitten ottanut eron bodypumpista. Sitä alkoi tulla korvista ulos ja jotenkin tykkäsin paljon enemmän salitreenin vapaudesta. Nyt olen jopa miettinyt, että voisihan pumpia käydä kokeilemassa. Tähän asti se on ollut ei ikinä koskaan enää -kamaa.

Eilen kävin jälleen shapessa ja alkuun otin vielä corenkin. Heittäydyin ihan hurjaksi, sillä tein lihaskuntojuttuja jotain 80 minuuttia. Nautin siitä, ettei tarvinnut ajatella. Oli ihanaa, kun ohjaaja sanoi, mitä tehdään ja sitten vain tein. Tosin piti kuunnella tarkkaan, jotta pysyi kärryillä. Paljon oli tuttuja liikkeitä, mutta myös jotain aivan uutta.

Täysin epäselväksi jäi, mitä kummaa coressa tarkoitti koppakuoriainen. Edestakaisin selältään vatsalleen ja takaisin väki pyöri. Kovasti hengästyneiltäkin kuulostivat biisin loputtua. Mulle tuli vain mieleen koppakuoriainen, joka on vahingossa joutunut jalat kohti kattoa ja huitoo avuttomasti koettaessaan pelastaa itseään pois ahdingosta. Kun ei auennut, sovelsin. Tein lankkua ja vuorikiipeilijää ja kai jotain muutakin. Vähän hakemista se oli, mutta pääasia, että tein jotain. No, ensi kerralla tässä coren ohjelmassa tiedän, että koppakuoriaiset jääkööt omaan arvoonsa ja osaan soveltaa suoraan oman liikkeen. Coren tempokin oli kovin nopea, joten hidastin. Elixialla on tuolle jumpalle uusi ohjelman tekijä, jotenmuutos on puhkunut ja tuonut vauhtia lisää. Osalle taatusti hyvä, mutta mulle ei. Teen sitten omaan tahtiini, vaikka se rikkookin yhtenäisen rytmin. Väliäkö sillä.

Jotain olen eilen tehnyt oikein. Vatsalihakset ovat aivan hirmuisen kipeät. Päivän mittaan tunne on vain pahentunut. Enää ei voi edes yskiä ilman irvistelyjä. Myös pakaroissa tuntuu, sillä shapessa kyykkäiltiin ja tehtiin yhtä helpon tuntuista, mutta oikein tehtynä karmean tiukkaa pakaraliikettä. Etureidetkin ovat päivän mittaan heräilleet ja kertoilevat, että taisit tyttö eilen kyykätä. Ei näköjään tarvitse kyykyissä edes lisäpainoja, kun kyykkää riittävän paljon - toistoja oli varmaan muutama sata.

Mutta mutta... Mistä löytäisin sen motivaation? Onko kenellekään tullut vastaan? Tällä hetkellä annan salitreenin olla. En mene, koska ei huvita. Väkisin siitä ei tule mitään ja huvittamattomuus voi vain lisääntyä. Jos pystyisin käymään keskimäärin kerta viikkoon jossain lihaskuntojumpassa, se olisi ideaali. Luultavasti en pysty, joten se on mun hyväksyttävä. Aivan retuperälle en tätä jätä, mutta keventelen ja lorvailen. Uskon, että jokin päivä tuntuu toisenlaiselta. Ehkä tarvitsen syystä tai toisesta tätä just nyt. Voi olla, että muu kuormitus on sellaista, että mieli ja kroppa laittavat stopin salitreenin kohdalle. Kiltti ja tunnollinen Sari sanoo, että ei saa luistaa. Onneksi myös valmentajana työtä tekevä siskoni sanoi, että älä mene.